Pakkomielteenä puntari

Syömishäiriö ei katso ulkonäköä, painoa tai sukupuolta. Syömishäiriö ei ole asia, jonka ihmisestä voisi aina havaita päällepäin. Syömisestä tulee häiriö syömiseen liittyvien asioiden vuoksi. Muutokset painossa ovat vain yksi oire, jota ei esiinny kaikilla syömishäiriöstä kärsivillä.

Syömishäiriöihin kuuluu monia oireita. Toiset yleisempiä kuin toiset ja jokainen täysin yksilöllisiä. Yksi näistä oireista on painon jatkuva ja joskus pakkomielteinen tarkkailu. Syömishäiriö päässämme haluaa tietää paljonko vaaka näyttää ja usein rakentaa vaa’an lukeman mukaan sen, onko tarpeeksi hyvä tai onko tarpeeksi sairas ottamaan apua vastaan. Lukema saattaa vaikuttaa koko loppu päivään ja määrittää sen, miten voimakkaita syömishäiriöajatukset ovat.

Pitäähän se tietää

Ei pidä. Ei tarvitse. Vaa’an lukema on tietoa, jota syömishäiriöisen tai kenenkään muunkaan ei tarvitse tietää. Hoitavat tahot haluavat ja tarvitsevat painon papereihinsa, mutta itse ei sillä tiedolla oikeasti tee juurikaan mitään.

Aloittaessani hoidon EPSHP:n syömishäiriöyksikössä sain postissa kotiin papereita ja testejä täytettäväksi. Yhdessä paperissa kysyttiin paino ja pituus. Tätä tietoa varten kävin vaa’alla ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Kynnys astua puntarille pitkän ajan jälkeen oli suunnattoman suuri. Sydän hakkasi ja kädet hikosivat. Mietin päässäni paljonko alusvaatteeni mahtavat painaa. Menin puntarille aamulla ensimmäisenä, jo pelkkä aamulääkkeiden ottaminen ennen punnitusta tuntui vaikuttavan lukemaan. Lukema oli järkyttävä. Jälkeen päin ajateltuna lukema olisi ollut omasta mielestäni järkyttävä huolimatta siitä paljonko vaaka olisi näyttänyt.

Syömishäiriöyksikön päiväosastojaksolla jokainen maanantai ja keskiviikko alkoivat punnituksella. Olin kuullut kauhutarinoita siitä, että punnitusta varten pitää riisua kaikki vaatteet pois. Totuus oli kuitenkin, että vaa’alle sai mennä vaatteet päällä ja lukema näkyi vain hoitajalle. Hoitaja kysyi haluanko tietää lukeman. En halunnut. Olin kuvitellut punnituksen nöyryyttäväksi ja ahdistavaksi kokemukseksi. Ensimmäisen punnituksen jälkeen en enää pelännyt sitä. Ainakaan, jos ei itse tarvitse nähdä lukemaa.

Rutiinit

Vaa’alla käymisestä syömishäiriö saa helposti pakkomielteen. Siksi vaakaa kotona ei välttämättä suositella syömishäiriöstä kärsiville. Monissa toipumiseen liittyvissä julkaisuissa puhutaan, että vaa’an voi viedä pois kotoa ja antaa jollekin säilöön tai sen voi heittää pois tai hajottaa osana toipumista. Olisi erittäin kaunis ajatus, että voisin viedä puntarin takapihalle ja hakata sen vasaralla palasiksi. Kuitenkin tiedän, etten pärjäisi ilman vaakaa. En ole vielä siinä vaiheessa toipumistani, että voisin tämän toteuttaa. Lisätään se kuitenkin tavoitteeksi. Kun olen saanut syömishäiriön äänen päässäni tarpeeksi pieneksi, hakkaan vaakani varasalla palasiksi.

Aamuinen vaa’alla käynti kuuluu aamurutiineihini lähes jokaisena arkiaamuna. Yritän tehdä sen salaa niin, ainakin lapsilta. Käyn vaa’alla varmuuden vuoksi kolme kertaa. Jokaisella kerralla lukema yleensä pysyy samana ja se lukema määrittää päiväni ja sen, miten vahvasti syömishäiriöajatukset pääsevät valtaan.

pinterest

Pahinta mitä voi sattua

Mikä on pahinta mitä voi sattua, jos ei tiedä omaa painoaan? Järkevä puoliskoni on suurimman osan kanssa samaa mieltä, ettei yhtään mitään. Paino ei muutu tai nouse sillä, ettei vaa’alla käy. Paino ei määritä ihmisarvoamme ja loppujen lopuksi sillä ei ole mitään merkitystä onnellisuuteemme. Lisäksi paino on muuttuva lukema, eivätkä parin kilon heitot suuntaan tai toiseen kerro meille lihomisesta tai laihtumisesta.

Se, että käy pakkomielteisesti vaa’alla ja tietää tarkkaan oman painonsa tuo tarvetta vertailulle. Tämä on yksi syy, miksi en julkaise kalorimääriä tai kilomääriä. Syömishäiriö rakastaa vertailua ja haluaa saada aina pienemmän lukeman tai voittaa vertailun kohteen.

Syömishäiriön ei aina tarvitse tietää muiden lukemia voidaakseen vertailla haitallisesti lukemia. Painanko vähemmän kuin eilen? Vähemmän kuin viime viikolla?

pinterest

Miten yksi lukema voi saada niin paljon ongelmia aikaan? Syömishäiriö saa meidät ajattelemaan, että koko ihmisarvomme on kiinni siitä puntarin lukemasta. Terveellä järjellä jokainen tietää, ettei se mene niin, mutta syömishäiriö osaa olla hyvin vakuuttava.

Olen sitä mieltä, että harras unelta ja tavoite syömishäiriön kanssa on se, että joskus vielä kykenen määrittelemään itseni ilman, että painoni vaikuttaa siihen. En halua ajatella olleeni parempi ihminen muutama vuosi sitten vain, koska painoin vähemmän. Mennään yhdessä kohti vaa’atonta tulevaisuutta.

Jaa tämä kirjoitus:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.