Mitä ovat itsetuhoiset ajatukset?

Tämä tekstin kirjoittaminen oli vaikeaa. Tein sen useassa osassa, koska välillä oli pakko pitää tauko ja hengittää hetki. Sisältö varoitus jokaiselle, etenkin ystäville ja läheisille. Älä lue, jos vähänkin tunnet itseäsi niin, ettei tämä teksti ja sen sisältö sovi sinulle.

Joka kymmenes aikuinen on viimeisen vuoden aikana ajatellut itsemurhaa. Oikeastaan joka kymmenes aikuinen on tunnustanut ajatelleensa itsemurhaa viimeisen vuoden aikana. Jos tähän osattaisiin lisätä vielä ne, jotka ovat ajatelleet itsemurhaa ilman, että ovat päässeet mukaan näihin tilastoihin, olisi luku varmasti moninkertainen.

Itsetuhoisiin ajatuksiin eivät kuulu vain itsemurha-ajatukset. Niihin kuuluvat myös ajatukset itsensä vahingoittamisesta, sekä kuoleman toiveet ja ajatukset kuolemasta. Uskon, että näitä ajatuksia on ollut meistä lähes jokaisella jossain vaiheessa elämäänsä. Toki itse olen sen verran kieroutunut, että voin olla myös väärässä ja ehkä onkin olemassa ihmisiä, jotka ovat koko elämänsä tyytyväisiä ja elämänhaluisia. Kuitenkin pidän sitä epätodennäiköisenä.

Itsetuhoisia ajatuksia voi esiintyä ohimenevinä vaikeissa tilanteissa, joihin liittyy menetystä, surua ja pettymyksiä. Itsetuhoiset ajatukset ovat melko yleisiä. Joka kymmenes aikuinen ilmoittaa ajatelleensa itsemurhaa viimeisen vuoden aikana.

Mielenterveystalo

Itsetuhoisten ajatusten tiedostaminen

Jokaisella lääkärikäynnillä saan kuulla kysymyksen; olenko itsetuhoinen? Nykyään vastaan kysymykseen, että en ole tekemässä itselleni mitään peruuttamatonta. Tämä kertoo jo tutuille lääkäreille kaiken ja näin he laittavat rastin ruutuun: itsetuhoinen, kyllä.

Minulla meni pitkään ennenkuin uskalsin kertoa ääneen näistä ajatuksista, vaikka ne ovat olleet läsnä jo vuosia. Jos töihin ajaessa toivoo ajavansa kolarin, että pääsisi hetkeksi lepäämään, on kyseessä itsetuhoinen ajatus, vaikka en sitä itselleni uskaltanutkaan tunnustaa.

Ajattelin itsetuhoiset ajatukset konkreettisena itsemurhan suunnitteluna, enkä pitänyt pieniä kuolemantoiveita itsetuhoisina ajatuksina. Häpesin näitä ajatuksia. Kuvittelin, että niiden ääneen sanominen olisi muiden mielestä vain huomion hakua, mitä se ei todellakaan olisi ollut. Oli helpointa kääntää nämä ajatukset mustaksi huumoriksi, jolloin en enää itsekään ollut varma mikä oli huumoria ja mikä oli totta. Kaikesta huolimatta tuntui helpottavalta sanoa jotain ääneen, vaikka sen päälle olisikin nauranut tyhjää naurua.

Itsetuhoisten ajatusten omahoito-ohjeet

Muista, että kyse on vain ajatuksista, joita ei ole pakko totella.

Pyri ymmärtämään itsetuhoisten ajatusten taustaa: Koetko olevasi umpikujassa? Eikö mielesi keksi enää muita ratkaisuja epätoivoiselta tuntuvaan tilanteeseen? Onko elämässäsi kohtuuttoman paljon kuormitusta ja voimavarasi vähissä?

Puhu ajatuksistasi. Ääneen lausuttuna saatat saada ajatuksiin välimatkaa ja ymmärtää, että muitakin ratkaisuja on olemassa.

Keskustele ajatuksistasi ja tilanteestasi jonkun luotettavan ihmisen kanssa.

Vältä alkoholin ja muiden päihteiden käyttöä, koska ne lisäävät toivottomuutta ja äkkipikaisen toiminnan todennäköisyyttä.

YTHS

Haitallinen käytös

Itsetuhoiset ajatukset voivat johtaa itsetuhoisiin tekoihin, enkä tarkoita sitä äärimmäistä eli itsemurhan yrittämistä. Itsensä vahingoittaminen eli haitallinen käytös on keino kestää äärimmäistä pahaa oloa. Sillä voidaan lievittää ahdistusta, eikä itsensä vahingoittaminen ole yleensä itsemurhayritys.

Itse turvaudun haitalliseen käytökseen enää vain äärimmäisissä tilanteissa, kun oma olo tuntuu mahdottomalta kestää. Toistan tiettyä kaavaa, mutta olen kyvytön katkaisemaan tätä kierrettä. En häpeä arpiani, mutta kysymykset ja pitkät katseet saavat minut häpeämään tekoani. Kuitenkin häpeästä huolimatta tiedostan, ettei tämä ole omassa hallinnassani. Ei enää. Oma kokemukseni on, että ensimmäinen kerta on valinta, mutta sen jälkeen et enää itse hallitse tilannetta.

Kuitenkin tämä ensimmäisen kerran valinta voi olla myös ainoa vaihtoehto. Viimeinen vaihtoehto saada paha olo harhautettua edes hetkeksi. Kukaan ei vahingoita itseään hakeakseen huomiota vaan taustalla on aina jotain muuta ja silloin on haettava apua.

Haitallinen käytös ei myöskään ole aina viiltelyä vaan siihen kuuluu kaikki itselleen tahallaan tehty vahingollinen toiminta. Kaikesta ei jää arpia tai haavoja, etkä voi tietää päällepäin vahingoittaako joku itseään tahallisesti.

Itsetuhoiset ajatukset omassa elämässäni

Kuoleman toiveet voivat tuoda myös lohtua. Tuntuu helpottavalta ajatella, että aina on pakotie. Aina on mahdollisuus päästä pois. Eräs hoitava tahoni sanoi joskus, että itsemurhan ajatteleminen helpottavana pakotienä häiritsee mun prosessia toipua. Aina ei tarvitse yrittää ja vieläkin vähemmän, jos tietää, että aina on vaihtoehto päästä pois.

Lopullinen tuntuu lohduttavalta, mutta jos ainoa lopullinen toive on kuolema, suosittelen vahvasti hakemaan apua. En tiedä miten tästä ajatusmallista pääsisi eroon. Jokainen vastoinkäyminen on helppo kuitata sillä, että ainahan voin kuolla. Kuitenkaan en osaa ajatella mitään muuta silloin kun seinän tuntuvat kaatuvan ja minä jään kaiken sen alle. Tiedän, että elämässäni on monta ihmistä, jotka tulisivat nostamaan päälleni kaatuneet seinät. Tiedän myös olevani etuoikeutettu, koska on tukiverkosto ja läheisiä ihmisiä. Ilman perhettä ja ystäviä ei elämä olisi elämisen arvoista.

Vuosi sitten ennen ensimmäistä osastojaksoani olin vakavasti päättänyt kuolla. Päivämäärä ja tekotapa olivat valmiina. En nähnyt elämässäni mitään elämisen arvoista. Vuosi myöhemmin olen tavallaan iloinen, etten päätynyt tekemään mitään peruuttamatonta. Vaikka en vieläkään löydä paljoa hyviä hetkiä, ainakin löydän neutraaleita hetkiä, jolloin kaikki ei tunnu mustalta vaan tasaisen harmaalta. Harmaan kanssa pärjää, mutta mustaa on mahdoton kestää.

Olin varma, että olemassaoloni tuo jokaiselle pelkkää kuormitusta ja koin olevani taakka jokaiselle. Olin varma, että pelkällä olemassa olollani pilaan kaikkien läheisten elämän. Hetkittäin uskon niin vieläkin. Nyt on vain vähän enemmän voimia yrittää olla kuuntelematta niitä ajatuksia.

Kun masennus ottaa totaalisen vallan, on vaikea uskoa itsestään mitään hyvää. Masennus valehtelee meille, vaikka sitä on vaikea uskoa. Oikeasti en usko vieläkään. Välillä on pakko käydä pohjalla asti, että saa ponnistettua vauhtia pintaan. Kävin pohjalla potkaisemassa vauhtia, mutta en ole vieläkään lähelläkään pintaa, enkä tiedä pääsenkökään koskaan sinne asti. Välillä on ihan ok kellua myös paikoillaan tai palata takaisin lähemmäksi pohjaa. Toipuminen ei ole tasainen jana, vaan vuoristorata, jonka kyydissä on välillä mahdotonta pysyä.

Jos tunnistit itsesi tästä tekstistä, puhu ammattilaiselle tai läheiselle. Mikään musta ei kestä ikuisesti.