Vuosi 2020

Jaa tämä kirjoitus:

Vuoden 2020 viimeinen päivä. Tähän vuoteen on mahtunut hurjan paljon. Liian paljon. Hyvää ja pahaa. Vuosi 2020 on ollut monelle erilainen kuin aikaisemmat vuodet. Tuskin kenenkään vuosi on sujunut ilman suuria mullistuksia.

Eilen aloin kirjoittaa päiväkirjaani koko vuodesta 2020 ja haluan jakaa kuluneen vuoden tapahtumat teille.

Tammikuu

Vuosi 2020 vaihtui mulle rakkaimmassa paikassa. Mä olen käynyt levillä lapsesta asti ja se on mun happyplace. Tuntui hyvältä aloittaa vuosi pohjoisessa. Mulla oli tälle vuodelle suuret odotukset, joista harva toteutui.

Mentiin kylmästä lämpimään. Lähdettiin Topiaksen kanssa kymmenen vuoden yhdessäolon kunniaksi kahdestaan lomalle. Gambia oli ihana. Se oli täydellinen. Silmiä avaava kokemus.

Helmikuu

Helmikuussa aloitin vegaanihaasteen. Alunperin sitä piti kestää kaksi viikkoa. Loppujen lopuksi jatkoin sitä juhannukseen asti.

Mä koin, että mulla on hyvä olla ja että vegaaninen ruokavalio on ainoa oikea ruokavalio, että ihminen voi voida hyvin. Voi miten väärässä mä olin. Kaikki ylimääräinen energia johtui siitä, että olin antanu taas vallan syömishäiriöminälle. Mä sain lukea tuoteselosteita ja kieltäytyä syömästä, koska hei tuossahan voi olla vaikka kananmunaa.

Maaliskuu

Maaliskuu ja COVID-19. Kaikki tietävät mitä maaliskuussa tapahtui koko maailmalle. Meidän arkeen se vaikutti niin, että lapset jäivät pois päiväkodista ja meidän molempien ollessa töissä, siskoni hoiti lapsia.

Oli hullun raskasta, kun yhtäkkiä ei ollut ollenkaan omaa aikaa. Missään ei saanut liikkua ja kaikki olivat kotona kokoajan.

Huhtikuu

Huhtikuussa mä opiskelin yhteiskuntatieteitä näyttöreittivalintaa varten. Mä en päässyt kouluun. Alkuinnostuksen jälkeen tenttien pisteen eivät enää olleetkaan yli keskiarvon ja mä tunsin oloni tyhmäksi. Hävetti, että yritin edes saavuttaa jotain. Tunsin, ettei musta ole mihinkään.

Toukokuu

Toukokuussa jännitettiin työkuvioita. Lomautukset ja irtisanomiset alkoivat ja tuntui, että kaikkien työpaikka oli epävarma. Meidän yksikköön ei YT-neuvotteluilla onneksi ollut kovin paljon vaikuksia.

Mä sain töistä voimaa. Työt oli mulle viimeiseen asti voimavara. Mä olen lähihoitaja ja työskentelen kehitysvammaisten kanssa. Toukokuussa ei vielä ollut tietoakaan sairaslomasta. Mä peitin kaiken pahan oloni, vaikka päiväkirjaan pohdin miltä tuntuisi jos putoaisi parvekkeelta.

Kesäkuu

Kesäkuu oli lämmin. Mä olin auringossa kaiken ajan, mitä vain ehdin ja sain loistavan brunan. Lapset oli lomalla ja mä olin töissä. Kaikki tuntui hetken olevan tasapainossa.

Juhannus oli viinanhuuruinen. Lapset lomailivat mökillä isovanhempien kanssa ja me otettiin kaikki irti mun vapaasta juhannuksesta ja lapsivapaasta.

Kesäkuun lopussa Puhumurun #arvokaspylly sai mutkin yrittämään ajatella kehopositiivisesti.

#arvokaspylly

Heinäkuu

Heinäkuussa lomailtiin perheenä ja kahdestaan

Viikonloppu kahdestaan Helsingissä oli yksi heinäkuun kohokohdista.

Elokuu

Elokuussa esikoinen aloitti ekaluokan ja olin kesälomalla

Rovaniemen reissulla mä hymyilin. Viikko tämän kuvan ottamisesta olin sairaslomalla.

Syyskuu

Kaikki pysähtyi. Sain diagnooseiksi keskivaikean masennuksen, yleistyneen ahdistuneisuushäiriön ja bulimian. Romahdin ja 3.9.2020 jäin sairaslomalle, joka jatkuu edelleen.

Syyskuun lopussa oltiin viikonloppu Tallinnassa. Mä en ole koskaan viettänyt lomaa niin, että suurimman osan ajasta makasin hotellissa kirjoittamassa päiväkirjaa. Kuitenkin sain sieltä uutta voimaa syyskuun viimeisellä viikolla alkaneeseen syömishäiriöyksikön päiväosasto jaksoon.

Lokakuu

Lokakuussa olitiin kaksi viikkoa karanteenissa. Sitä vietettiin kotona ja evakossa mökillä. Kaksi viikkoa oli henkisesti todella raskas, vaikkei meistä ketään todettu covid-positiiviseksi.

26.10. menin tehoavon päivystyksen kautta osastolle.

Marraskuu

Koko marraskuun vietin osastolla.

Joulukuu

Kotiuduin 7.12. Osastolla vietetyt kuusi viikkoa tuntuvat nyt kuin unelta. Muutamalta päivältä. Ilman päiväkirjojani en muistaisi kuluneita tapahtumia. Oon onnellinen siitä, että olen kirjoittanut.

Joulu sujui kotona ja äitini luona rauhallisissa merkeissä.

Nyt kun on vuoden viimeinen päivä, mun olo on sekava. Tuntuu kuin tämä vuosi olisi loppunut syyskuuhun. Ensi vuodelle mulla ei ole odotuksia. Mä en uskalla toivoa mitään. Yritän vain selvitytyä.

Seuraa instagramissa ja facebookissa

Jaa tämä kirjoitus:

4 kommenttia artikkeliin “Vuosi 2020

  1. Kyllä sinulla on mahtunut tähän vuoteen vaikka mitä.
    Olen ylpeä sinusta, että uskallat avoimesti kertoa näistä asioista omana itsenäsi!
    Minä kun en uskalla. Kukaan ei tiedä kuka olen henkilönä. Ehkä jonain päivänä “tulen kaapista”.

  2. Jopas oli vaiherikas vuosi! Pidän blogisi rehellisyydestä, elämään kun mahtuu vaikka mitä elettäväksi ja koettavaksi. Hyvää tulevaa vuotta 2021 sinulle ja teidän perheelle!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.