Vuodenajat ja mieliala

Kevät on se maaginen vuodenaika, jolloin kaamosmasentuneet ja me, joille talvi muuten on masennuksen aikaa alamme ryömiä ulos koloistamme. Heräämään henkiin ja löytämään taas elämänhalua. Auringonpaiste ja valon määrän lisääntyminen herättävät henkiin ja hengittäminen tuntuu helpommalta. Oleminen tuntuu kevyemmältä. Eläminen alkaa tuntua taas elämisen arvoiselta ja jossain kaukana häämöttää valoa, pienenpieni onnellisuuden kipinä. Mahdollisuus. 

Toisia ne ensimmäiset valonsäteet pelottaa. Aurinko ei tunnu hyvältä kasvoilla, vaan se paistaa suoraan silmään ja häikäisee. Tulee tarve raahautua vielä syvemmälle pimeään. Vielä syvemmälle piiloon kaikelta ja kaikilta. Silloin kaikkein suurimman ahdistuksen saavat aikaan ne yllämainitut ihmiset, jotka jaksavat hehkuttaa pidentynyttä päivää ja tulevaa kevättä. Kun muut alkavat herätä takaisin elämään, mutta itse haluaa vaan vetäytyä syvemmälle. Kuin talvella olisi hyväksytympää sairastaa masennusta, kaamos ja kaikkea. Ei ole sattuma, että eniten itsemurhia tehdään juurikin keväällä ja vähiten keskellä pimeää talvea. 

Kaksisuuntainen mielialahäiriö

Diagnoosini tyypin 1 kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön sain vasta 29-vuotiaana ensimmäisen pakkohoitotasoisen manian iskiessä päälle. Diagnoosia asetettaessa ja sen jälkeen olen alkanut saada kiinni tästä noidan kehästä. 

Kevään tullessa herään kuin unesta. Kuin jaksaminen ja positiivinen elämänasenne olisi ollut kuukausia nukkumassa ja yhtäkkiä alan taas herätä eloon. Kesä on ihmisen parasta aikaa ja silloin elämä on elämisen arvoista. Unen tarve vähenee ja kesäyöt tuntuvat taianomaisen ihmeellisiltä. Syksyn tullessa kaikki pysähtyy. Pettymys kesän loppumisesta tuntuu, kuin kaikki hyvä olisi ohi. Tuntuu kuin kaikki loppuisi tähän, eikä ole enää mitään mitä odottaa. 

Jouluksi hetkellinen hypomaaninen piristyminen, kunnes senkin loppuminen aiheuttaa väsymyksen aallon vyörymisen päälle. Sen jälkeen odotellaan ja yritetään ilman vaurioita selviytyä kohti kevättä, joka jo hitaasti, mutta varmasti alkaa pilkahdella esiin. 

Elämää taaksepäin katsoessa on tämä sykli ollut olemassa jo vuosia. Jo ennen kaksisuuntaisen mielialahäiriön puhkeamista lähes koko aikuisikäni kaava on ollut lähellä tätä, vain oireiden voimakkuus on vaihdellut. Ehkä tästä olisi pitänyt jo ymmärtää jotain, mutta helppohan sen on jälkikäteen itseään tarkastella. Oman käytöksensä ymmärtää parhaiten vasta jälkikäteen. 

Eihän tämä vuodenaikoihin liittyvät noidankehä kaikilla kaksisuuntaisilla näin toimi. Toisilla maaniset kauden ja masennuskaudet ovat täysin ennustamattomia. Itsellänikin yllätyksiä jaksamisen tasossa tapahtuu ja havainnoimani kaava voi muuttua täysin yllättäen. Kuitenkin se, että tuntee jotenkin omaa sairauttaan voi auttaa ennakoimaan ja tuoda sitä ainakin itselleni erittäin tärkeää hallinnan tunnetta. 

Kaamosmasennus

Siihen, että mieliala ja masennusoireet heittelevät vuodenaikojen mukaan ei tarvita kaksisuuntaisen diagnoosia tai mitään muutakaan vakavaa mielenterveyden häiriötä. Terveyskirjasto kertoo meille, että kaamosmasennus ei ole suomessa kovinkaan harvinaista, joka ei sinänsä yllätä täällä kylmässä ja pimeässä pohjoisessa. 

Keskeistä

Kaamosmasennuksessa masennustilat ilmenevät toistuvasti syksyisin ja talvisin.

Väestöstä 1–2 % sairastaa kaamosmasennusta. Siten Suomessa joka 10. masentunut on kaamosmasentunut.

Tämän lisäksi 20–30 % väestöstä kärsii syksyn ja talven aikana kaamosoireista ilman diagnosoitavaa masennustilaa. Tätä kaamosmasennusta lievempää tilaa kutsutaan kaamosrasitukseksi (kaamosväsymykseksi, kaamosoireiluksi). Esimerkkinä tällaisesta kaamosrasituksesta on talven aikana ilmenevä väsymys, makeannälkä ja lihominen.

Terveyskirjasto

Kaamosmasennus oireilee tyypillisillä masennuksen oireilla. Tärkeintä on kuitenkin se, että se ei ole ikuista ja sitä voidaan hoitaa. Kirkasvalohoitoa voidaan käyttää jo ennalta ehkäisemään kaamosoireiden alkamista, kun valon määrä alkaa vähentyä. Parhaan hyödyn lampusta saa suomessa lokakuusta helmikuuhun. 

Kevätväsymys

Valonmäärän lisääntyminen ei ole kaikille niin positiivinen ja ihana asia. Keväiseen mielialan laskuun voi liittyä juuri tämä päivän pidentyminen, joka huonontaa unenlaatua ja vaikeuttaa nukahtamista. Nukkumaan meno ei tunnu yhtä houkuttelevalta lisääntyneen valonmäärän takia, mutta kello herättää samaan aikaan kuin tähänkin asti. Huonosti nukkuneena on aika vaikea olla pirteä ja onnellinen alkavasta keväästä ja vielä kestää valtaväestöä ihmisistä, jotka jaksavat hehkuttaa kevään saapumista kuin juuri talviuniltaan heränneet Muumipeikot.

Kevätmasennus on harvinaisempaa, mutta senkin syyt ovat usein lisääntyneessä valossa. Elimistö reagoi lisääntyneeseen valoon masennustilalla, joka joskus syvenee itsetuhoisuuteen asti. Kevätmasennus on kaamosmasennusta harvinaisempaa, mutta ihan oikea olemassaoleva tila. Avunpiiriin hakeutuminen on ehdottoman tärkeää vuodenajasta riippumatta. 

Ollaan kaikki yksilöitä

Tutkimusten mukaan kesäisin kielteiset tunteet vaimenevat ja esimerkiksi ahdistuneisuushäiriö on yleisintä talven pimeydessä. Jokainen meistä on kuitenkin yksilö ja mielialat vaihtelevat. Mieli.fi kertoo masennuksen yleisyydestä, että joka viiden suomalainen sairastuu elämänsä aikana masennukseen. Määrä on suuri ja syitä on varmasti paljon enemmän kuin vuodenaikojen vaihtelu. 

Siitä, ettei kevään saapuminen nosta mielialaa taivaisiin ja saa toimimaan kuten se Muumipeikko, ei tarvitse tuntea syyllisyyttä. Vuodenaikoihin liittyvässä väsymyksessä, masennuksessa ja mielialan laskussa positiivinen puoli on se, että se menee ohi. Vuodenajat vaihtuvat ja jotain muuta on aina tulossa. Lisäksi näistä oireista ei tarvitse kärsiä yksin. Apua on saatavilla ja ketään ei jätetä yksin. 

Jaa tämä kirjoitus:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *