Väsymys

Eilisen reippaan päivän jälkeen mä nukuin yli 11 tuntia viimeyönä. Äsken heräsin kolmen tunnin päiväunilta. Tuntuu ettei mikään määrä unta ole tarpeeksi. Mun piti päiväunien jälkeen pakottaa itseni ylös sängystä ottamaan päivälääkkeet, jotka olivat jo melkein kaksi tuntia myöhässä. Lopetan varmaan tupakoinninkin puolivahingossa, silkkaa laiskuuttani. En jaksaisi raahautua ulos. Silti se on ainut asia, miksi mä loppujen lopuksi nousen ylös. 

Väsymys on yksi masennuksen yleisimmistä oireista. Mun olotila on joko tai. Mun toiminta vaihtelee hyperaktiivisuuden ja totaalisen väsymyksen välillä. Mustavalkoista, ilman harmaan sävyjä. Masennusinfo kertoo uupumuksesta ja tunnistan tuon kuvauksen hyvin. Pahinta näissä väsymys päivissä on kuitenkin ärtymys. Jokainen pienikin ärsyke pääsee heti mun ihon alle. Tuntuu, että olen tikittävä aikapommi, joka räjähtää minä hetkenä hyvänsä.

Uupumus: Olotila on jatkuvasti väsynyt ja jaksamaton. Pienikin teko, kuten lievä fyysinen ponnistus, tuntuu raskaalta ja vaatii voimia

ADHD ja masennus

adhdtutuksi kertoo :

”Jopa puolet ADHD-potilaista kärsii elämänsä aikana vakavasta masennustilasta (depressiosta) eli yli 14 päivää kestävästä mielialan laskusta. Tämä voi ilmetä lisääntyneenä ärtyvyytenä tai itkuisuutena. Motivaation puute on myös yksi yleinen oire. Tavanomaisia oireita ovat voimattomuus ja energian puute sekä ruokahaluttomuus. Koska masennukseen, kuten ADHD:hen, liittyy keskittymisvaikeuksia, ADHD:n oireet ja keskittymisvaikeudet ovat usein vakavampia masennusvaiheessa.”

Mietin, olisiko mun ADHD:ta tunnistettu ilman masennusta. Tuskin olisin hakeutunut tutkimuksiin, jos en olisi ollut jo hoidon piirissä ihan muista syistä, osaamatta edes epäillä mitään neuropsykiatrista. 

Lääkitystä

Omat masennusoireeni ovat kestäneet jo kuukausia. Tunnistamattomina vielä paljon pidempään. Kaikki oli helppo piilottaa ylimääräisen häsäämisen alle, jotta ei tarvitsisi pysähtyä ja kohdata omia tunteitaan. Ensimmäinen masennuslääke, jota kokeiltiin oli Citalopram. Siitä en saanut mitään apua. Ensimmäisellä akuuttipsykiatrian polikäynnillä se vaihdettiin Venlafaxiniin, josta mä olen ehkä saanut jonkin verran apua. Ainakin haluan uskoa siihen. Tällaisina päivinä, kun ei jaksaisi edes nousta sängystä, on vaikea uskoa minkään lääkkeen tehoon. Tällaisina päivinä on vaikea uskoa mihinkään. Jotenkin kirjoittaminenkin tuntuu vaikealta, raskaalta. Ei auta kun yrittää uskoa parempaan huomiseen ja yrittää olla räjähtämättä.

Seuraa instagramissa

Jaa tämä kirjoitus:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.