Ennen ajattelin nukkumista pakollisena pahana. Halusin pysyä liikkeessä ja ottaa itselleni kaiken mahdollisen ajan. Myöhään nukkumisesta tuli usein syyllinen olo. Tuntui kuin olisin nukkumalla hukannut kallisarvoista aikaa. Yövuorojen jälkeen heräsin usein muutaman tunnin jälkeen, että saisin mahdollisimman paljon aikaan. Jälkeenpäin ajateltuna ehkä tämä on yksi syy miksi olen nyt tässä tilassa.
Unen merkitys
Mieli ja aivot tarvitsevat unta, joka poistaa väsymyksen, palauttaa vireyden ja havaintokyvyn sekä ylläpitää hyvää mielialaa. Uni on oppimisen ja muistamisen keskeinen edellytys. Sen aikana aivot ovat vapaat välittömistä virikkeistä, joten mielellä on tilaa käsitellä edellisen päivän tapahtumia ja tietoa.
Mieli.fi
Ennen sairaslomaani mä olin ollut aina hyvä nukahtamaan. Nukahdin minuuteissa ja nukuin heräämättä herätyskellon soimiseen asti. Uni ei koskaan ollut mulle ongelma. Nukuin hyvin, mutta ihan liian vähän.
En osannut ajatella unen merkitystä. Ajattelin, että kyllä mun pitää jaksaa. Vaikka olisin ollut kuinka väsynyt, en antanut itselleni aikaa pysähtyä ja levätä. Kokoajan piti suorittaa jotain ja olla tehokas.
Unettomuus
Kun jäin sairaslomalle ja annoin itseni romahtaa, alkoi unettomuus. Yöllä valvotut tunnit ovat päivällä valvottuja tunteja pidempiä. Aika kuluu yöllä eri tavalla. Sinnittelin monta viikkoa unettomuuteni kanssa, kunnes vihdoin pääsin lääkärille puhumaan asiasta ja sain muutakin kuin melatoniinia nukkumista helpottamaan.
Mä en kuulunut niihin ihmisiin joilla melatoniini auttaa. Sen kokeilun jälkeen sain lääkäriltä Mirtazapinia ja pelkkä puolikas tabletti auttoi mua nukahtamaan. Mirtazapiinia syön edelleen joka ilta, mutta sen rinnalle on lisätty useita lääkkeitä sitä mukaa, kun oireet ovat taas pahentuneet.
Muistan tunteen, kun ensimmäisen kerran otin Mirtazapiinin. En ollut nukkunut kunnolla viikkoihin. Nukahtaminen vei tunteja ja sen jälkeen heräilin monta kertaa yössä. Kun Mirtazapiinin jälkeen alkoi väsyttää, väsymys ei oli erilaista. Tuntui siltä, että oikeasti nukuttaa ja mä sain nukuttua hyvin. Aamulla olo oli erilainen. Olin oikeasti levännyt.
Päiväunet
Nykyään nukkuminen on mulle todellisuuden pakoilemista. Mä näen lääkkeiden takia hyvin eläviä unia. Satunnaisesti painajaisia, mutta niiden määrä on vähentynyt paljon. Unessa mä pystyn toimimaan ja olen tavallinen ihminen.
Nukun jokaisena yönä melkein 11 tuntia ja välillä enemmänkin. Nukun päiväunet aina kun siltä tuntuu. Annan itseni levätä ja annan aivoille aikaa palautua nukkumalla riittävästi.
Välillä päiväunet venyvät moneksi tunniksi. Siitäkään en ota stressiä. Tiedän, että saan lääkkeiden avulla nukahdettua uudelleen illalla. Mä olen ymmärtänyt unen merkityksen. Uni ei ole pakollinen paha ja pakollinen paikallaan olon aika, josta täytyy tuntea syyllisyyttä. Uni on jotain, mitä jokainen tarvitsee. Mä aion nukkua hyvällä omallatunnolla juuri niin paljon, kun mua väsyttää.
Seuraa instagramissa ja facebookissa
