Toipumisen vuoristorata

Toipuminen mielenterveysongelmista on pitkä tie. Mun vointi on parantunut syksystä huomattavasti. Nyt tuntuu absurdilta, että multa lokakuussa kiellettiin autolla ajaminen itsetuhoisuuden takia. Silloin olin varma, etten tule toipumaan. Nyt tuntuu, että toipumiselle on toivoa. Ainakaan en halua kuolla ihan jokapäivä.

Syksy

Syksy oli mulle hyvin sekavaa aikaa. Jälkeenpäin mä muistan siitä ajasta hyvin vähän. Mä olen pitänyt päiväkirjaa aktiivisesti syyskuun alusta asti. Suurin syy siihen oli se, etten enää muistanut tapahtumia ja ajatuksiani jälkeenpäin. Halusin kirjoittaa kaiken ylös, että muistaisin jälkeenpäin millaista mun elämä oli.

Kuitenkaan en ole vielä pystynyt palaamaan päiväkirjaani siihen kaikken sekavimpaan aikaan. Mä en pysty vielä käsittelemään silloin tapahtuneita asioita ja ajatuksiani. Kuitenkin mä aioin palata niihin vielä, kun mulla on kapasiteettia käsitellä kaikki. Nyt tuntuu, että lääkityksen tai tDCS- hoidon avulla kaikki on muuttunut mustasta harmaaksi. Harmaan kanssa pärjää.

Toipuminen ja relapsit

Relapsi: Taudin oireiden palaaminen näennäisen paranemisen jälkeen, esim. psykoosijakson uusiutuminen toipumisen jälkeen.

Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on 21D44E1D-F39C-4A4F-A517-8DDB3BCA01CB-576x1024.jpg

Toipuminen on vuoristorataa. Välillä on parempia päiviä ja välillä ollaan taas ihan pohjalla. Mulla oli tällä viikolla yksi hyvä päivä. Se oli päivä, kun mä siivosin keittiön ensimmäistä kertaa puoleen vuoteen ja ulkoilin kuopuksen kanssa vielä omasta aloitteestani. Sinä päivänä mä söin aamupalan ja lounaan omasta aloitteestani. Mulla oli olo, että voin ihan hyvin. Kuitenkin seuraavana päivänä sängystä nouseminen oli vaikeampaa kuin aikoihin.

Mä petyin siitä todella paljon, että hyvänä päivänä kuvittelin olevani pidemmällä toipumisessa kuin olenkaan. Samalla päälle iski huijarisyndrooma. Pärjäisinhän mä töissäkin, kun kerran kotonakin pystyn siivoamaan ja ulkoilemaan. Seuraava päivä palautti mut maan pinnalle.

Toipuminen harvoin on suora ja tasainen viiva ylöspäin. Siihen kuuluu ylä- ja alamäkiä. Relapseja, jolloin tuntuu, että on uudelleen taas aallonpohjalla. Yksi hyvä päivä voi aiheuttaa enemmän ahdistusta kuin ne huonot päivät. Kun kuvittelee voivansa paremmin, mutta viimeistään seuraavana päivänä palaa takaisin pohjalle.

Syömishäiriön relapsit

Selkeimpiä itselläni relapsit ovat syömishäiriökäyttäytymisen kanssa. Saatan olla päiviä syöden kuin tavallinen ihminen. Ainakin niin, että ulospäin tilanne ei näytä hälyttävältä. Seuraavana päivänä löydät itseni sormet kurkussa vessanpöntön päältä. Syömishäiriö ajatukset taas eivät ole poissa hetkeäkään. Kuitenkin välillä hallitsen käyttäytymistäni hyvin pitkiäkin aikoja.

F50.2 Ahmimishäiriö eli bulimia nervosan diagnoosin sain elokuussa. Alussa hoidettiin syömishäiriötä ensisijaisena diagnoosina, kunnes masennus otti ison loikan pahempaan lokakuussa. Syömishäiriön hoito keskeytettiin silloin. Syömishäiriö ei ollut enää ensimmäinen prioriteetti. Syömishäiriökäyttäytymiseni paheni sen jälkeen. Jokotai ihmisenä ajattelin, että kun hoitoni ei ole enää syömishäiriöyksikössä ei mulla mitään syömishäiriötä ole.

Omalääkäriltä sain lähetteen syömishäiriöyksikön ravitsemusterapeutille, samalla jonka kanssa väiteltiin syksyllä liian monta kertaa aiheesta mustikkapiirakka. Musta tuntuu, että mun on pakko alkaa tekemään syömishäiriölleni jotain. Mä en voi enää antaa sen johtaa mun käyttäytymistä. Pelkään, että löydän itseni pian sängynpohjalta niin isona, etten pääse enää ylös. Paino nousee lääkkeiden ja mun syömisen kanssa leikkimisen takia ja se ahdistaa kokoajan enemmän.

Vuoristorataa

Sairaslomani alussa ajattelin tämän olevan jotain, joka kyllä menee ohi kuukauden lepäämisellä. No ei mennyt, vaan päädyin pohjan alta löytyvään kellariin. Mä olen jo hyväksynyt sen, ettei tämä ole ohi hetkessä. Olen hyväksynyt, että mun on pakko ottaa aikaa toipumiselle.

Vielä mun on opittava se, että relapsit ovat osa toipumista. Toipuminen ei ole suora tie, vaan mutkainen ja täyttä mäkiä. Mun täytyy oppia olemaan itselleni armollisempi. Kenenkään ei tarvitse olla täydellinen toipuja. Paraneminen vie aikaa.

Seuraa instagramissa ja facebookissa

Jaa tämä kirjoitus:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *