Toimintaterapiaa

Mun toimintakyky on laskenut radikaalisti mun jäätyä sairaslomalle. Muutaman sairaslomapäivän jälkeen syyskuun alussa mä yritin tyhjätä tiskikoneen. Siitä ei tullut mitään. Mä en pystynyt siihen, vaan mä romahdin siihen keittiön lattialle. Tuntui siltä, että nouseminen on siitä mahdotonta. Mua hämmensi miten ihmiselle voi käydä noin,että yhtäkkiä ei vaan pysty tekemään mitään. Ei pysty suoriutumaan normaaleista asioista. Mä oon kuvitellut, että ihminen pystyy kyllä jos vain haluaa. Voi luoja miten väärässä mä oon ollut. Ehkä sitä ei voi ymmärtää kunnolla ennen kuin sen kokee itse.

Osastolle päästyäni lääkäri kirjoitti lähetteen toimintaterapiaan. Toimintaterapian tavoitteena oli kartoittaa mun toimintakykyä ja aktivoida mua taas tekemään jotain. Ensimmäisellä käynnillä terapeutti raahasi kaapista pöydälle eri värisiä akryylimaaleja ja sanoi, että nyt saat maalata sun tämän hetken olotilan. Mä katsoin ensin niitä maaleja ja sanoin, että en oo maalannut mitään peruskoulun jälkeen. Toimintaterapeutti kehotti, että maalaa nyt vain. Mä aloitin ja mä oikeasti pidin siitä. Se oli toimintaa, jossa ei tarvinnut ajatella mitään. Samana iltana tilasin maalaustarvikkeet itselleni.

Näin syntyi maalaus ”piilossa”

Mä kerroin toimintaterapeutille, etten ole tehnyt ruokaa moneen kuukauteen. Siitä inspiroituneena eilisessä terapiassa leivottiin. Tai mä leivoin ja hän antoi mulle ohjeita. Mun pitää nykyään jakaa kaikki tekeminen vaiheisiin, jos niitä vaiheita on liikaa, mä ahdistun enkä saa mitään tehtyä. Eilen mun oli pakko tsempata ja noudattaa sen ohjeita. Leivoin muffinsseja. Niissä ei voinut epäonnistua, koska ne leivottiin sunnuntain valmispussista. Lisää vai vesi ja rypsiöljy! Mua melkein nauratti, kun toimintaterapeutti kehui miten hyviä niistä tuli. Sitten juotiin yhdessä kahvit, syötiin muffinsseja ja suunniteltiin ensiviikon toimintaterapiaa.

Sain mä siitä jotain onnistumisen iloakin. Mä sain tehtyä jotain. Mä en romahtanut niinkuin silloin sairasloman alussa siihen tiskikoneen viereen. Ehkä jotain on tapahtunut. Ehkä alan pikkuhiljaa saamaan toimintakykyäni takaisin.

Jaa tämä kirjoitus:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.