Todellisuuspakoilua

Tämä hiihtoloma ei mennyt suunnitelmien mukaan. Olin asennoitunut Rovaniemen reissuun ja parin päivän lapsivapaaseen, kunnes pienemmälle nousi kuume ja suunnitelmat meni uusiksi. Tämä viikko on mennyt sisällä makoillessa, onneksi esikoinen pääsi lähtemään isovanhempien mökille alkuperäisen suunnitelman mukaan, joten pari päivää oli hieman hiljaisempaa.

Lapsiperheen suunnitelmat

Lapsiperheessä harvat suunnitelmat onnistuvat. Mukana on monta muuttujaa Mikään ei ole yksinkertaista. Meidän reissua siirrettiin viidellä viikolla eteenpäin ja silloin yritetään uudelleen ja katsotaan paljonko muuttujia tulee ennen sitä.

Toivon mukaan ensi viikko menisi suunnitelmien mukaan ja kukaan ei olisi kuumeessa. Mä en kehtaa edes sanoa kuinka monta kertaa olen laskenut tunteja maanantaihin ja siihen että normaali arki alkaa taas. Se tuo mulle syyllisen olon. Mun pitäisi pystyä nauttimaan tästä koko perheen lomasta, mutta totuus on se, että alan olla jo loppu. Tarvitsen hiljaisuutta ja sitä, ettei kukaan ole vaatimassa mitään. Enää viikonloppu jäljellä.

Todellisuuspakoilua

Mä olen ollut oikeastaan koko viikon hullun väsynyt. Tuntuu ylivoimaiselta nousta ylös sängystä. En ole edes pysynyt laskuissa montako kertaa Wolt-kuski on käynyt oven takana tälläviikolla. Mä olen siis maannut sängyssä ja syönyt koko tämän viikon. Seurauksena tästä mä olen pakoillut peilejä. Mä en halua kohdata peilikuvaani. Ruoka-ahdistus on huimissa lukemissa kaiken muun ahdistuksen lisäksi.

Äitini tuli käymään eilen ja ilmoitti siivoavansa. Nousin sängystä noin kolmen aikaan iltapäivällä ja äiti ilmoitti, että nyt lähdette johonkin. Yritin laittaa vastaan onnistumatta. Lopulta pakotin itseni pukemaan ja istuin auton etupenkille. Autossa en oikein jaksanut edes puhua. Pelkästään ihmisten ilmoilla olo tuntui liian kuormittavalta.

Jos kukaan ei pakottaisi, mä en nousisi sängystä ja tulisi pois peiton alta. Mä pakenen todellisuutta Netflixiin, Disney +:saan ja Simssiin. Silloin mä pystyn sulkemaan kaiken muun ulkopuolelle. Mä pystyn pakenemaan todellisuutta. Keskittymään täysillä pelaamiseen niin, ettei mun päähän mahdu yhtään oikeaa ajatusta.

Piilossa

Eilen autossa totesin, etten ole poistunut kotoa kahteen päivään. Isoimman ulkonäköahdistuksen aiheuttaa syöminen ja silloin mä en halua olla näkyvillä. Mä haluan olla piilossa kotona niin, ettei kenenkään tarvitse nähdä mua. Mä yritän pakoilla peilejä. Olla piilossa myös itseltäni.

Mä pelkään kehittäväni itselleni seuraavaksi jonkun sosiaalisten tilanteiden pelon. Ajatuskin kotoa poistumisesta alkaa ahdistaa. Pahinta on se, ettei mikään auta. Mä en keksi yhtäkään ajatusta, joka auttaisi tähän oloon. Mä olen loppu hiihtolomaan. Olen loppu omiin ongelmiini ja nyt kun olen löytänyt Simssistä hyvän pakopaikan, mä piiloudun sinne enemmän kuin mielelläni.

Seuraa instagramissa ja facebookissa

Jaa tämä kirjoitus:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *