Ahdistus on tunne. Kuitenkaan ei koskaan ensisijainen tunne. Ahdistus on aina seurausta toisesta tunteesta. Sitten seuraava askel oli löytää se tunne ahdistuksen takaa. Entä jos ahdistus siinä edessä on liian suuri, ettet näe sen taakse? Kun ei ole pienintäkään käsitystä, mistä ahdistus johtuu. Kaiken pitäisi olla päällepäin hyvin, mutta silti se ahdistusmörkö seisoo edessä, niin että sitä on mahdotonta ohittaa. Sen taakse on mahdotonta nähdä mitä ahdistuksen takana on.
Miltä ahdistus tuntuu?
Ahdistus pelonsekainen tunnetila, johon liittyy usein tietoinen tai tiedostamaton huoli jostain nykyhetkeen tai tulevaisuuteen liittyvästä tapahtumasta. Syke nousee, henkeä ahdistaa, jännitys tuntuu vatsassa, lihaksen jännittyvät ja hikoiluttaa. Kaikki kokevat ahdistuksen omalla tavallaan. Toiset se lamauttaa ja toiset se saa jatkamaan eteenpäin uskaltamatta pysähtyä.
Ahdistus on tunne, joka on saanut lajimme säilymään. Se varoittaa tulevasta vaarasta ja pitää meidät valmiina toimimaan. Ahdistus on tunne, jonka jokainen meistä on kokenut. Kuitenkin osa meistä kokee ahdistusta niin, että se haittaa päivittäistä elämää, eikä enää auta meitä toimimaan ja välttämään vaaraa.
Kun ahdistus ei liity mihinkään tiettyyn tapahtumaan tai asiaan on kyseessä yleistynyt ahdistus, jonka hallitseminen voi olla vaikeaa. Miten puuttua ahdistukseen, jos ei edes tiedä mistä se johtuu? Yksin ahdistus ei voi satuttaa meitä. Se ei yksin ole vaarallista, mutta epämiellyttävästä tunteesta haluaa päästä eroon.
Hengitysharjoituksia
Jatkuva ahdistuneisuus ei ole normaali olotila. Toisilla siihen auttaa lievemmät keinot kuten hengitysharjoitukset, mutta joskus tunne kasvaa niin suureksi, että sen kestäminen on uskomattoman vaikeaa.
Ensimmäisellä käynnilläni työterveyden psykologilla puhuttiin ahdistuksesta ja sitten yhdessä laitettiin silmät kiinni ja hengitettiin. Yritettiin rentoutua ja saada ahdistusta lievemmäksi. Pidin silmät kiinni ja yritin hengittää ohjeiden mukaan. Salaa katsoin kelloa ja mietin, onko tämä vain psykologin keino kuluttaa aikaa, jotta vastaanotto loppuisi mahdollisimman nopeasti. Menin vastaanotolle puhumaan. Olin juuri uskaltanut alkaa hakea apua syömishäiriööni ja pelkät hengitysharjoitukset tuntuivat turhilta. Oikeasti en vain pystynyt keskittymään niihin kuten olisi kuulunut.
Lähdin vastaanotolta edelleen ahdistuneena ja kädessäni kasa ohjeita hengitysharjoituksiin ja lista parhaista paikoista, joista lähteä etsimään mindfulness harjoituksia. Seisoin parkkipaikalla itkuisena ja mietin, ettei minua nyt sitten mikään vaivaa, mitä ei parannettaisi hengitysharjoituksilla. Kuitenkaan en ollut uskaltanut kieltäytyä uudesta vastaanotto ajasta ja seuraavalla kerralla uskalsin sanoa, että nyt ei hengitysharjoitukset auta.
Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö
Aikaa kului ja kolmen ilmaisen työterveyspsykologin käynnin jälkeen löysin itseni psykiatrin vastaanotolta ja puolen tunnin kuluttua olin saanut muutaman muun diagnoosin lisäksi yleistyneen ahdistuneisuushäiriön ja kuukauden sairasloman. Tämän käynnin jälkeen mulla oli lupa romahtaa. Sain ololleni nimen, keskivaikea masennus ja yleistynyt ahdituneisuushäiriö.
Sairasloman ja diagnoosin lisäksi en saanut psykiatrilta muuta apua. Työterveyslääkärin määräämät masennuslääkkeet riittivät, enkä osannut vaatia muuta. Ensimmäisen lääkkeeni ahdistukseen sain vasta kuukausia myöhemmin, kun hoitoni oli siirretty tehostettuun avohoitoon. Pieni, punainen 25mg ketipinor teki ihmeitä. Sain myös listan ahdituksenhallintakeinoista ja yritin opetella listan keinoja silloin kun ahdistus ei ollut huipussaan.
Ahdistuksen hallintaa vaikeutti se, etten osannut nimetä sille syytä. Se oli vain iso ahdistusmöykky, joka ei mennyt pois yrityksestä huolimatta. Napalminallet eli uskomattoman tuliset nallekarkit oli listan ainoa keino, joka auttoi. Hullua ajatella, että en pystynyt keskittyä autolla ajamiseen ilman nallekarkkeja. Jälkeenpäin olen hyvin tyytyväinen, että tehoavon lääkäri asetti silloin ajokiellon.
Ahdistuksen lääkehoito
Yli vuosi myöhemmin ja en vieläkään osaa hallita ahdistustani, vaikka olen käynyt listan läpi lukemattomia kertoja. Lääkkeiden avulla voin paremmin, eikä ahdistus enää pääse niin usein huippuunsa. Pienen 25mg ketipinorin sijaan syön päivittäin melkein 500mg ketiapiinia. Toiset sanovat ketipinorin tekevän syöjänsä eläväksi kuolleeksi, mutta oma kokemukseni on, että siitä on ollut pelkästään apua. Jos tälläkin annostuksella tunnen vielä tunteita, miten sekaisin olisin pienemmällä annostuksella.
Ketipinorin lisäksi ahdistuskohtauksia varten on tarvittavia lääkkeitä. Niiden ongelma on se, että vaikutuksen alkamisessa menee aikaa puolesta tunnista tuntiin. On siis opittava ennakoimaan tai sitten kohdattava ahdistus ja odotettava lääkkeen vaikutusta.
Ahdistuksen hoitoon käytetään bentsodiatsepiineja, jotka aiheuttavat riippuvuutta ja osa luokitellaan huumausaineiksi. Hoidon tulisi olla mahdollisimman lyhytaikaista. Yritän käyttää vahvempia lääkkeitä vain silloin, kun on pakko, vaikka lääkärit ovat jo vuoden kyselemättä uusineet reseptini.
Haavoittuvuustekijät
Kun puhumme omahoitajani kanssa ahdistuskohtauksistani ja haitallisesta käytöksestä, keskusteluun nousevat usein haavoittuvuustekijät. Haavoittuvuustekijät kuten nälkä tai väsymys pahentavat ahdistusta ja vaikeuttavat sen hallintaa. Usein ahdistuksen huipun menessä ohi tajuan, etten ole syönyt ja se jo pelkästään vaikuttaa siihen, etten pysty hallitsemaan ahdistustani.
Tunne nousee nopeammin huippuunsa. Kiihdyn nollasta sataan alle sekunnissa ja en enää hallitse omaa käytöstäni. Ensimmäinen askel tasapainoisempaan elämään olisi pitää huolta siitä, että syön ja nukun riittävästi. Kun se olisikin niin yksinkertaista ja helposti toteutettavissa.
Haavoittuvuustekijät liittyvät tunnesäätelyn ongelmiin ja niihin kuuluu paljon muutakin, kuin nälkä tai väsymys. Omahoitajani kertoi esimerkiksi sen, että miksi jokaisessa suuressa neuvottelussa on pöytä täynnä ruokaa, juuri siksi, ettei kukaan pysty tekemään ratkaisevia päätöksiä nälkäisenä.
Miten ahdistuksen kanssa sitten pärjää?
On löydettävä oikeat keinot ja harjoiteltava niitä. Ahdistuksenhallintakeinoja tulisi harjoitella silloin, kun ahdistus ei ole huipussaan. Ennakoitava, jotta tietää mitä tehdä kun ahdistus pääsee liian suureksi. Tärkeää on muistaa, että pelkkä ahdistus ei satuta meitä. Ahdistus ei ole vaarallista silloin, kun sen kanssa osaa toimia tai hallitsee oman käyttäytymisensä.
Yksi ahdistuksenhallintakeinoista on, että antaa ahdistuksen tulla päälle. Kohtaa sen ja antaa mennä ohi. Erittäin kaunis ajatus niille, joille se toimii.
Ja aina sen kanssa ei vain pärjää. Silloin kannattaa soittaa jollekin. Ystävälle, perheenjäsenelle tai auttaviin puhelimiin. Ahdistus pienenee, kun sen saa jakaa toisen kanssa. Rohkeutta on pyytää apua, jos sitä vain on saatavilla. Ahdistusta ei tarvitse piilottaa. Yksin miettiessä ahdistuksen syyt kasvavat kasvamistaan, siksi on hyvä jos ne saa jakaa toisen kanssa.
