Sosiaalityöntekijän vierailu

Jaa tämä kirjoitus:

Tänään sovitusti ja täsmällisesti kello 10 aamulla meidän sosiaalityöntekijä tuli käymään.

Puhuttiin mun lääkemuutoksista ja siitä miten kotona menee. Tammikuussa alkaa siivouspalveluja ja perhetyö. Molemmat viikoittain. Mä en saa kotona vieläkään aikaan oikein mitään, joten tämä helpottaa meidän arkea niin paljon.

Miten sä hymyilet?

Sosiaalityöntekijä sanoi, että kerro nyt tarkemmin sun mielialasta, kun sä hymyilet ja olet niin reippaan oloinen. Sanoin, että mä tsemppaan sitä varten, kun joku tulee käymään. Että yritän hymyillä väkisin ja olla kuten ennenkin. Sanoin, että olen ollut jo kauan hyvä peittämään pahan oloni, että osastollakin mä pystyin hymyillen kertomaan itsetuhoisista ajatuksistani.

Tuli outo olo, kun sosiaalityöntekijä esitti kysymyksen. Ensin säikähdin, että nytkö mua ei uskota. Luuleeko sosiaalityöntekijä, että mä vain esitän kaiken. Olenko mä edes oikeasti masentunut.

Masentunut ihminen voi hymyillä. Masentunut ihminen voi nauraa. Ei masennut ole sitä, että on jatkuvasti surullinen ja alakuloinen. Vaikka kaikki tuntuu toivottomalta, ihminen voi silti hymyillä. Nauraminen on joillekin defenssi, asia jolla puolustaudutaan. Mä kuulun siihen ryhmään ihmisiä, jotka nauravat kun sattuu. Selviävät pahasta olosta huumorilla ja nauraen. Ei se nauru silti olo samanlaista kuin ennen. Se on tyhjempää ja väkinäistä. Silti naurua.

Kiitos kalenteri. Olisin muuten voinut vaikka unohtaa.

Mä voisin vaikka siivota?

Kun oltiin keskusteltu kaikki ajankohtaiset asiat sosiaalityöntekijä sanoi, että hänellä on nyt tunti aikaa, että siivoaako hän keittiön vai imuroiko. Mä menin sanattomaksi. Niin meidän sosiaalityöntekijä alkoi laittaa astioita tiskikoneeseen, pyyhki keittiön jokaisen pinnan ja imuroi lattian. Mä en pysynyt laskuissa, montako kertaa kiittelin. En osannut sanoa muuta. Meidän asioita hoitava sosiaalityöntekijä vaan on paras mahdollinen.

Vuoden viimeinen päivä

Huomenna on vuoden viimeinen päivä. Tuntuu oudolta, että itse saatanan vuosi 2020 tulee vihdoin päätökseen. Silti en ole tulevan vuoden suhteen kovin optimistinen. Toki mun optimismi on loppunut jo vuosia sitten. Leuka maassa kohti uusia pettymyksiä.

Tänään oli ensimmäinen aamu, kun Venlafaxinia oli 37,5 mg vähemmän kuin eilen. En ole vielä seonnut. Olen tarvittavien Ketipinoorien avulla edelleen pystyssä. Nyt kohti vuoden viimeistä päivää ja sitä, että pysyn järjissäni ainakin vielä huomisen.

Seuraa instagramissa ja facebookissa.

Jaa tämä kirjoitus:

2 kommenttia artikkeliin “Sosiaalityöntekijän vierailu

  1. Minä kuulun myös tähän porukkaan joka osaa peittää todelliset tunteet hymyn ja iloisuuden taakse. Olen aina ollut hyvä siinä.
    Välillä se on siunaus ja välillä pahin kirous…
    Tsemppiä siulle taas ja ihanaa vuoden vaihdetta! Ja aivan ihana työntekijä joka siivosi ja auttoi!!!

    1. Tämä. Välillä se auttaa ja välillä aiheuttaa vaan ongelmia. Oli kyllä aivan ihana sosiaalityöntekijä 😍
      Kiitos ja samoin sulle ❤️

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.