Painajaiset on melko yleinen sivuvaikutus monissa nukahtamiseen ja nukkumiseen vaikuttavissa lääkkeissä. Mun iltalääkityksessä on tapahtunut viime viikkoina muutoksia. Atarax ja mirtazapin on lopetettu ja jäljellä on enää ketipinor, joka on ollut mun pelastus, sekä levozin. Lääkkeet ovat vähentyneet, mutta unessa ja nukahtamisessa ei ole tapahtunut muutoksia. Lääkärini oli oikeassa, osa lääkkeistä oli todellakin turhia ja niitä oli vain kasaantunut, kun nukahtamisvaikeudet ovat voimistuneet.
Uniongelmia
Mun nukahtamisvaikeudet alkoivat hyvin pian sairaslomalle jäätyäni. Mä olen aina ollut hyvä nukkumaan ja nukahtanut nopeasti, joten olin ihan tuskassa vaikeuksien alettua.
Saatoin pyöriä sängyssä tunteja ennen nukahtamista ja yöllä heräillä parhaimmillaan tunnin välein katsomaan kelloa. Välillä myös heräsin aamuyöllä saamatta enää uudelleen nukahdettua. Päivistä tuli melkoisen pitkiä, kun aamulla heräsi neljän aikoihin.
Ensimmäinen lääke jonka nukahtamiseen sain oli mirtazapinin puolikas iltaisin. Se auttoi alussa, mutta sen jälkeen uusia lääkkeitä on vaan kasaantunut, kun nukahtaminen on muuttunut taas vaikeammaksi.
Eläviä unia
Vielä pelkällä mirtazapiinilla nukuin mielestäni suhteellisen normaalisti. Kun lääkkeitä tuli lisää, mun unet muuttui. Alussa ne olivat paljon todentuntuisempia ja muistin unien tapahtumat selkeämmin kuin ennen.
Taas viimeyönä pakenin zombiemaailmanloppua, mutta heräsin aamulla levänneenä. Silti en vaihtaisi painajaisia nukkumattomuuteen. Rakastan sitä tunnetta, kun iltalääkkeet alkavat vaikuttaa ja saa mennä peiton alle oikeasti väsyneenä ja nukahdan nopeasti.
Levozin on ollut tähän astisista nukahtamislääkkeistäni ehdottomasti paras ja tehokkain. Ilman lääkkeitä nukahtaminen tuntuu mahdottomalta, paitsi päivällä… Päiväunille nukahdan helpommin ja herättyäni olen totaalisen sekaisin.
Painajaisista huolimatta lohduttavaa
Painajaisista huolimatta nukkuminen on mulle pakopaikka. Huonoina aamuina lasken tunteja siihen, koska saan mennä takaisin nukkumaan. Vaikka pakenisin painajaisissani henkeni edestä, silti mä olen unessa toimintakykysisempi. Mua lohduttaa se, että unessa mä pystyn toimimaan.
Uni on pakopaikka, jonne pakenen mielelläni. Unessa ei ole ahdistusta ja väsymystä. Jahtaan mielälläni zombeja tulevanakin yönä, kunhan vain ei ahdista.
Seuraa instagramissa ja facebookissa
