Ravitsemusterapeutin uudet säännöt

Mä olen ollut lokakuusta asti ilman syömishäiriöön liittyvää hoitokontaktia. Viimeksi ollessani oman lääkärini vastaanotolla pyysin lähetteen ravitsemusterapeutille. Tänä aamuna vihdoin oli tämä kauan odotettu aika.

Aamu alkoi vahvasti kun kävelin itsevarmasti syömishäiriöyksikköön vain kuullakseni, että uusi ravitsemusterapeuttini ottaa vastaan toisella puolella sairaalaa. Myöhästyminen ahdistaa mua oli kyseessä mikä tapaaminen tahansa, joten puolijuoksua sairaalan toiseen päähän ja vihdoin vain pari minuuttia yli vastaanottoajan löysin oikean osoitteen. Tälläiset urheilusuoritukset maski naamalla eivät ole kovin kevyitä ja perille saavuin lievästi hengästyneenä, mutta tyytyväisenä siitä että löysin perille.

Suoraan syvään päähän

Ravitsemusterapeutti laittoi mut hyppäämään suoraan syvään päähän ja puhumaan asioista kaunistelematta. Alussa syömisestä puhuminen ammattilaisille tuntui mahdottoman vaikealta. Nyt kun hoitokontakteja alkaa olla joka puolella puhumisesta on tullut helpompaa.

Kerroin fitfarmin go fat go- valmennuksesta, jota olen yrittänyt noudattaa tämän viikon. Viisi kertaa päivässä syöminen on täysin mahdotonta ja ravitsemusterapeutti suostui kompromissiin, johon kuuluu neljä ateriaa päivässä. Jossain vaiheessa putosin jo laskuista siinä montako kertaa olin kysynyt että eihän mun paino vain nouse jos syön niin monta kertaa päivässä. Jokaisella kerralla ravitsemusterapeutti vakuutteli, että ei paino nouse jos syö säännöllisesti ja normaalia ruokaa. Edelleen mulla on epäilykset tästä valtavasta ruokamäärästä, mutta taidan antaa mahdollisuuden ravitsemusterapeutin ohjeille. Auktoriteettiä pelkäävänä ihmisenä luen ravitsemusterapeutin uusia ohjeita kuin raamattua.

Jälkkäriä

Ruokaohjelmaani lisättiin joka toiselle päivälle jälkiruoka päivällisen jälkeen. Listattiin ruokia, jotka olen itseltäni kieltänyt. Ruokia, joita syön vain silloin kun koko päivä on mennyt muutenkin huonosti. Nämä ruuat ovat nyt niitä jälkiruokia joita harjoittelen syömään osana normaalia ruokavaliota. Herkuttelu ei ole tuhoisaa, ahmiminen on. Todettiin, että mä en herkuttele vaan mä ahmin. Käytiin läpi annoskokoja ja jo huomenna mulla olisi ohjelmassa jälkiruoka.

Taas tajusin miten sekaisin mun syöminen on. Miten mustavalkoisesti ajattelen kaiken. Yksikin virhe ja koko päivä on pilalla, ellei tätä virhettä korjaa oksentamalla. Nyt mulla on säännöt mitä noudattaa ja kuukauden kuluttua uusi aika ravitsemusterapeutille. Ensi kerralla osaan ainakin mennä suoraa oikeaan paikkaan.

Seuraa instagramissa ja facebookissa.