Psykiatrian poliklinikka

Jaa tämä kirjoitus:

Tänään oli ensimmäinen käyntini mielenterveyskeskuksessa eli psykiatrian poliklinikalla. Pitkästä aikaa on lääkärin vastaanoton jälkeen on olo, että mua kuunneltiin ja mut otettiin tosissaan. Kerrankin lääkäri ajatteli mun hoitoa pitkällä tähtäimellä. Nyt mulla on vihdoin hoitava lääkäri, joka vastaa mun hoidosta.

Hukassa

Palloilin kolmannen ja neljännen kerroksen väliä löytääkseni oikean paikan. Onneksi oli ajoissa paikalla, sillä oikean oven löytäminen ei ollut ihan niin yksinkertaista. Lopulta soitin ovikelloa ja hoitaja tuli avaamaan ja kertoi, että tuo toinen ovi on auki, että kulku jatkossa sen kautta. Pienin häpeän saattelemana menin ilmoittautumisluukulle.

Istun odottamaan lääkäriä, joka oli minuutilleen oikeassa ajassa. Mukana vastaanotolla oli mun uusi omahoitaja, jota tapaan kahden viikon välein ja lääkäri, joka tästä lähtien vastaa mun hoidosta. Käytiin läpi mun nykytilaa ja kulunutta puolta vuotta. Todettiin yhdessä, että viime kesän jälkeen on tapahtunut paljon.

Hoitosuunnitelma

Lääkärin kanssa suunniteltiin mulle hoitosuunnitelmaa. Ensimmäinen askel on saada adhd-diagnoosi vahvistettua ja siihen lääkkeet. Vasta sen jälkeen katsotaan muita lääkemuutoksia.

Iltalääkkeisiin mulla on syksyn aikana kertynyt kasa pillereitä ja lievemmästä päästä aloitan pikkuhiljaa jättämään niitä pois, että näkee mitkä niistä ovat oikeasti tarpeellisia. Levozin on ainoa mihin muutoksia ei tehdä.

Uuden omahoitajani kanssa aloitetaan kahdestaan käymään läpi DKT-tyyppistä työskentelyä. Ryhmämuotoisen DKT:n aika on vasta, kun adhd asiat on kunnossa ja mulla on enemmän voimavaroja oppia uusia käytäntöjä ja tehdä kotitehtäviä.

Tästä eteenpäin

Todettiin kaikki yhdessä, että eihän tästä mitään helppoa ole tulossa. Kun on kasannut itselleen vuosien varrella ison ongelmamöykyn, ei sitä voi saada hetkessä selvitettyä. Nyt mun työ masennusta vastaan vasta alkaa ja se ei tule olemaan helppoa vaan mun täytyy tehdä itse mielettömästi töitä, että pääsen tästä kuopasta ylös. Sähköhoito ja magneettistimulaatio jäävät vähän niinkuin varalle, jos tilanne pahenee uudelleen.

Lääkäri totesi, että olet tainnut päästä jo siitä pahimmasta kuopasta eteenpäin ja hetken pohdinnan jälkeen olin samaa mieltä. Mä olen viime syksystä mennyt eteenpäin, vaikka sen huomaakin vain ohimenevinä hetkinä. Ahdistus on vähentynyt Ketipinoorin noston myötä ja mun mieliala on hieman tasaisempi.

Tämän päivän käynnistä sain taistelutahtoa ja on olo, että mua oikeasti kuunneltiin ja hoidossa on jatkuvuutta. Tämä ei ollut yksittäinen käynti, vaan nyt joku oikeasti vastaa mun asioista ja se tuntuu turvalliselta.

Seuraa instragramissa ja facebookissa.

Jaa tämä kirjoitus:

8 kommenttia artikkeliin “Psykiatrian poliklinikka

  1. Tosi hyvä kuulla. Sinun avoimuus tuo toivoa ja lohtua myös itselle samankaltaiseen tilanteeseen. ❤️ Luen ja seuraan vaikka en kommentoisikaan.

  2. Olet ihan superihana!
    Sinä selviät ja on hienoa kuulla, että olet saanut oikeanlaista ammattiapua. Matka on pitkä ja vaatii aikaa mutta se kannattaa. Matka on sisimpääsi rakkaimpaasi, sinuun itseesi. Älä kiirehdi, asiat menevät aikanaan kohdilleen.
    Itse selvisin keskivaikeasta masennuksesta. Se vei aikaa mutta nyt ymmärrän, että sen jälkeen löysin itseni ja onnellisuuden elämässäni.

  3. Loistavaa!!! Tosi hienoa kuulla! Se on niin tuskaisen turhauttavaa jos pitää hyppiä lääkäriltä ja hoitajalta toiselle selittäen aina samat asiat alusta alkaen!
    Nyt on hyvä, että siullakii on oma lääkäri ja hoitaja!!
    Tsemppiä! Kyllä näistä kuopista vielä noustaan! <3

  4. Tulipa hyvä mieli. Ihanaa kuulla että sinua nyt kuunneltiin ja saat hoitoa! Tsemppiä jatkoon. Päivä kerrallaan. Toivottavasti pienet hyvät pilkahdukset antaa voimia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.