Psykiatrian päivystys

Jaa tämä kirjoitus:

Eilen kävin kolmen (3!) tunnin vierailulla psykiatrian päivystyksessä eli tehoavolla. Missä muuallakaan sunnuntai aamupäivän viettäisi, kuin odotustilassa katsomassa luonto-ohjelmia.

Käynti ei ollut kuitenkaan täysin turha, vaikka ensin niin ajattelin. Ohjeistukseksi sain, että ota tarvittavaa Ketipinooria. Ketipinorin voimalla olen siis selvinnyt tämän ja eilisen.

Lääkäri totesi, että ei ala kiireellä päivystysaikana tekemään lääkemuutoksia. Mulla on tiistaina uusi aika ja silloin lääkitystä mietitään lisää.

Venlafaxin

Tällä hetkellä mielialalääkkeenä mulla on käytössä Venlafaxin. Se menee lähes maksimiannoksella, vaikka vielä pieni nostovara onkin. Olen syönyt sitä nyt suunnilleen kaksi kuukautta, ilman haittavaikutuksia tai hyviä vaikutuksia. Ilman minkäänlaista vastetta.

Lääkäri sanoi, että mulla menee niin paljon lääkkeitä, ettei ala yksin tekemään niihin muutoksia, että niitä pitää miettiä muiden lääkäreiden kanssa. Paljon lääkkeitä ja paljon diagnooseja. Silti olen ihan sekaisin.

Opamox

Kotiutuessani osastolta, lääkelistalla meni Opamoxia 15 mg kolmesti päivässä. Nyt enää 7,5 mg aamuisin. Samalla tavalla kuin osastollakin Opamoxia vähennettäessä mun olo on mennyt tasaisesti alaspäin. Hyöty, jonka luulin olevan Venlafaxinista, onkin hyöty jonka sain Opamoxista. Tästäkin kerroin lääkärille eilen, joka vastasi että valitettavasti päivystys aikana emme saa bentsoja kirjoittaa. Sovittiin, että yritän pärjätä Ketipinoorilla tiistaihin asti.

“Mikä sua sitten ahdistaa?”

Hoitajan kanssa keskustellessa sain ahdistusta pienemmäksi. Ensin hän kysyi klassisen kysymyksen, jonka olen kuullut jo liian monta kertaa. “Mikä sua sitten ahdistaa?” Meinasin hermostua. Vastasin ehkä liiankin tomerasti, että sen kun tietäisi niin tässähän ei olisi mitään ongelmaa.

Hoitaja sanoi, että harvoin sitä osaa paikallistaa. Ahdistuksen syy voi olla jossain niin kaukana, ettei sitä osaa itse löytää ja jos löytäisi, sille on itse mahdotonta tehdä mitään. Se tavallaan helpotti. Helpotti, ettei mun tarvitse tai mun odotetakaan ratkaisevan tätä arvoitusta yksin.

Lohduttavaa ei ollut se, että hoitaja totesi ahdistuksen syy löytymisen ja sen ratkaisemisen olevan parhaimmillaan vuosien projekti.

Kaikki tiet vievät osastolle

Sanoin suoraa, etten tiedä miten pärjään kotona tämän ahdistukseni kanssa. Tehtiin yhteinen sopimus hoitajan ja lääkärin kanssa, että mä olen kotona tiistaihin, kun mulla on seuraava aika tehoavolle ja sitten mietitään asiaa uudelleen.

Huomenna siis taas selviää paljon, lääkityksestä ja mahdollisesta uudesta osastojaksosta.

Nyt mä vain yritän hengittää huomiseen iltapäivään.

Seuraa instagramissa ja facebookissa

Jaa tämä kirjoitus:

8 kommenttia artikkeliin “Psykiatrian päivystys

    1. Ketipinoorista oon kuullut paljon ristiriitaista kommenttia. Totuus on vaan se, että toisille sopii ja toisille ei. Itse kuulun niihin, joille ketipinor sopii ja oikeasti auttaa.

      1. Hei, itselleni keti sopi alkuun hyvin. Sitten alkoi sivuoireet. Painonnousu, unettomuus, tokkuraisuus, huimaus, tärinä. Pitkällä tähtäimellä saattaa aiheuttaa isompiakin ongelmia. Tarkkaile vointia, oireita ja haittavaikutuksia. 😊

  1. Muistuttaa paljon omaa oireiluani nuorena, syvää ahdistusta ja hätää mihin ei oikein saanut mitään otetta.

    Toi kuuluu epävakaan persoonallisuuden oireisiin joka itellä oli.

    Mulla toipuminen alkoi pikkuhiljaa noin. 10 vuotta sitten. Prosessi on ollut kivulias mutta olen nykyään onnellinen ja suurin apu löytyi yllättäen hieronnasta. Aloin käymään säännöllisesti, sain kokemuksen turvasta ja hyvästä olosta. Jos haluut voit lähettää viestiä.

  2. “Paljon lääkkeitä ja paljon diagnooseja. Silti olen ihan sekaisin.”

    Olin joskus täysin vastaavassa tilanteessa ja myös päivystyskäyntejä oli usein. Jälkikäteen katsottuna voisin sanoa enemmänkin näin päin “paljon lääkkeitä ja paljon diagnooseja. Siksi olen ihan sekaisin”. Olen tällä hetkellä lääkkeetön, joka oli ainoa tie parempaan, kun selvisin ensin lukuisista vieroitusoireista, joita monen lääkkeen alasajaminen aiheutti. Ajattelin joskus, että hoidosta on hyötyä. Olin kuitenkin oppinut eräänlaiseen potilaan rooliin, jossa kuvittelin sellaisen hoidon hyväksi, koska en tiennyt muista vaihtoehdoista. Minullakin oli pitkä lääkelista ja olin kokeillut valehtelematta enemmistön kaikista psyykenlääkkeistä.

    Mielenterveyden ongelmat johtuvat traumoista, käsittelemättömistä asioista, kuormituksesta, stressistä ja muista vastaavista tekijöistä. Sellaiseen ei auta mikään lääke. Kuulostaa siltä, että sinulla saattaa olla taustalla vaikeita asioita, joista johtuvia oireita peitellään lääkkeillä. Lääkkeet eivät korjaa, paranna, tasapainota tai ratkaise mitään, vaan ne peittävät ja turruttavat oireita, kuten myös tämä tuttu Ketipinor tekee.

    Hoidossa ei päästä pitkälle, jos vuotavan haavan päälle laitetaan laastaria, mutta haava ei tyrehdy koskaan. Emme ole ainoita, joiden potilasura psykiatrialla olisin voinut olla lyhyempi, jos koko hoitojärjestelmä olisi erilainen ja selvittäisi ongelmien todellisia syitä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.