Parisuhde ja ADHD

Muistitko sä viedä sen roskapussin?

Ostitko sä sitä maitoa? 

Onko sun pakko naputtaa? 

Voidaanko sammuttaa nämä valot?

Ootko sä ottanut lääkkeet?

Ollaanko me muistettu syödä? 

Miksi meidän elämä on totaalista shitshowta?

ADHD:n diagnosointi yleistyy kokoajan ja sen esiintyvyys aikuisväestössä on noin 2-3% luokkaa. Mahdollisuus sille lottovoitolle, että parisuhteessa molemmilla osapuolilla on ADHD diagnoosi ei siis ole kovinkaan harvinainen. Se tuo mukanaan omat haasteet, mutta myös uskomattoman määrän ymmärrystä toiselta. Kun parisuhteen molemmat osapuolet käyvät läpi samankaltaisia haasteita ja molempien aivot toimivat eri tavalla kuin valtaväestön aivot, on toisen kanssa helpompaa elää ja helpompi kommunikoida näistä haasteista. 

ADHD ei ole sairaus, se on ominaisuus ja se tuo mukanaan paljon positiivisia puolia. 

Kommunikaatio

ADHD tuo mukanaan suuria haasteita siinä, että ajatukset ovat erilaisia ja aivot toimivat eri tavalla kuin neurotyypillisellä väestöllä. Vaikka näitä miten opiskelisi ja katsoisi vierestä, on silti mahdotonta täysin ymmärtää miten toinen asiat kokee. Helpompaa on ymmärtää miltä toisesta korvatulehduksen kourissa tuntuu, jos on itsekin kokenut korvatulehduksen. Omassa parisuhteessani olemme molemmat saaneet ADHD diagnoosimme aikuisina. Aina ei tarvitse edes selittää toiselle omaa olemistaan, koska diagnoosit yhdistävät sen verran, että jo vain vuoden yhdessäolon jälkeen toisen lukeminen on helppoa. Kommunikointi ja puhuminen, etenkin se aito ja rehellinen puhuminen on helpompaa, kun molemmat tarvitsevat yhtälailla asian vääntämistä rautalangasta ja suoraa puhetta. Toki kyse on omalla tavallaan myös luonteenpiirteistä, mutta molemmin puoliset nepsyoireet myös helpottavat asioista puhumista. 

Kaikella on kääntöpuolensa. Ruusunpunaisten lasien läpi katsottuna yhteinen ADHD diagnoosi lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta ja tuo paljon vahvuuksia parisuhteen kommunikaatioon verrattuna siihen, että vain toinen osapuoli kuuluu nepsy-kerhoon.

Toisaalta on helppoa käydä montaa eri keskustelua samaan aikaan, kun molemmat kykenevät siihen menemättä sekaisin tai edes hämmentymättä asiasta. Toinen puoli on se, että keskustelut jäävät kesken aiheen vaihtuessa viidettätoista kertaa muutaman minuutin sisään. Keskustelunaiheiden hyppiminen toimii silloin, kun keskustelunaiheet eivät olet elämää suurempia.

Hyperfocukset ja vaihtuvat mielenkiinnon kohteet

Omassa parisuhteessani se, että toinen innostuu yhtäkkiä jostain ja käyttää kaiken vapaa-aikansa tähän perehtyen, ei yllätä ketään. Kahden ADHD aikuisen elämä on jatkuvaa mielenkiinnon kohteiden muuttumista ja lapsenmielistä innostumista asioista. On perusarkea, että parveke muuttuu yhtäkkiä verstaaksi tai kierretään läpi jokainen kauppa etsien puukehyksiä ristipistoille. Kun itsellä on energiaa, jaksaa innostua toisen innostumisesta.

Toki osa näistä impulsiivisessa innostuksessa aloitetuista projekteista jää kesken. Nämä yhtäkkisen innostuksen projektit vievät aikaa ja rahaa, mutta tuottavat samalla iloa. Lankojen ostaminen ristipistotyötä varten tuntuu samalta kuin karkkipäivä karkkien ostaminen lapsena, vaikka lopputulos olisi muutama pisto ja materiaalit takaisin kaapin perälle.

Toisen osapuolen hyperfocuksia jaksaa paremmin, kun tietää itse miltä se tuntuu. Vaikka porakoneen äänen sietämistä auttaa se, että tietää sen loppuvan aikanaan. Impulsiiviset innostukset tulevat yleensä päätökseensä, mutta vain siksi että tilaa tulee uudelle idealle.

Tylsyys

Tutkimusten mukaan ADHD-oireisilla on suurempi riski erota. Riski voi olla jopa 2-3 kertaa suurempi, kuin muulla väestöllä. Yksi tähän vaikuttavista tekijöistä on tylsistyminen. ADHD ihmisen voi olla vaikea kestää tylsyyttä. Vaikea kestää tasaista ja tavallista. Mikä se tasainen ja tavallinen edes on? Mä oon kokeillut sitä ja se ei ollut mun juttu.

Kulunut reipas vuosi nykyisessä parisuhteessani on opettanut mulle, että tämä on sitä mitä elämääni tarvitsen. Sitä, että toinen lähtee mukaan hulluihin ideoihin samalla keksimällä vielä hullumman idean. Sitä, ettei tarvitse yrittää leikkiä normaalia ja asiallista. Kaiken saa sanoa ääneen, myös ne kaikkein hulluimmat ideat, eikä kukaan tuomitse.

Tylsyys tappaa varmasti myös neurotyypillisten parisuhteita. Kuitenkaan en ala neuvomaan ketään. Oman historiani perusteella en suosittele ketään ottamaan vastaan parisuhdeneuvoja allekirjoittaneelta. Sen verran olen kuitenkin oppinut, että tylsää ja tavallista elämää ei tarvitse kestää, paitsi jos se on sitä mitä sä oot aina halunnut.

Kääntöpuoli

Alkupuoli tekstistä on ehkä kirjoitettu hieman ruusunpunaisten lasien läpi. Kuten sanoin jo aikaisemmin, kaikella on kääntöpuolensa ja se tulee tässä. Tylsyyttä ja tavallisuuttakin tarvitaan, jotta saa elämässään hoidettua oikeat aikuisten asiat veroilmoituksesta ruokakaupassa käyntiin. Kun taloudessa on kaksi ihmistä, jotka unohtavat maksaa laskuja tai peruuttaa varattuja aikoja, ovat maksumuistutuksetkin tuplana.

Oli syynä sitten ADHD tai/ja monet muut lääkärin kirjoittamat diagnoosikoodit, on sosiaalinen uupumus usein läsnä. Vaikeaa on tasapainotella sen kanssa, kun vain toisen sosiaalinen mittari on täynnä. Vaikeaa yrittää olla hiljaa, vaikka tietää ettei toinen jaksaisi kuunnella. Vaikeaa on myös arvioida, koska tsemppaa toista liikaa niin, että se vain kuormittaa lisää. Vaikea arvioida, koska toinen tarvitsee omaa rauhaa ja koska sinut vierelle vaan olemaan hiljaa. Vaikea. Se on ehkä paras sana kuvaamaan näitä epätasapainoisia hetkiä, kun itsellä on energiaa ja toisella ei.

Ne täydelliset hetket, kun molemmat hyperfocusoituvat samaan asiaan samaan aikaan ovat melko harvinaisia. Yhteisiä mielenkiinnon kohteita on ripakopallinen, kiinnostuksen taso vain vaihtelee usein, paljon ja täysin ennustamattomasti.

Kaikesta huolimatta tässäkin plussat voittavat miinukset. En vaihtaisi tätä ADHD puolisoani mihinkään. Ainakaan jokapäivä.

Jaa tämä kirjoitus:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *