Kävi juuri se, mitä olin pelännyt. Joulu on ohi ja tilalla on väsymys, tyhjyys ja ahdistus. Kaikki tuntuu merkityksettämältä. Kuin millään ei olisi väliä. Lapset menivät yökylään isovanhemmille ja jotenkin tämä hiljaisuus tuntuu juuri siltä, mitä mä tarvitsen.
Ajatukset
Mun ajatukset on kuin puuroa. Mistään ei saa kiinni. Väsyttää, mutta ei väsytä. Olo on hukassa oleva. Mä olen hukassa ja mulla on paha olla.
Aamulla ahdisti paljon enemmän kuin normaalina aamuna yleensä. Oli vaikea olla. Oli vaikea nousta ylös. Olo vaikea pukea. Sana vaikea kuvaa tätä päivää oikein osuvasti. On vaikea hengittää.
Ahdistus
Mulle ahdistus tuntuu siltä, että rinnassa on möykky. Iso musta möykky, jota imee kaiken ilon ympäriltää. Jaloista tulee painavat ja niitä on vaikea nostaa. Aamuahdistuksen vallassa soitin psykiatrian päivystykseen ja sanoin tulevani käymään tänään tai huomenna.
Mä syön Venlafaxinia 225 mg päivässä. Venlafaxin en auta. Se saa mut välillä käymään ylikierroksilla, mutta kuitenkaan en saa mitään aikaan. Se ei ole muuttanut mun mielialaa. Mun päässä on edelleen yhtä synkkää. Yhtä mustaa.
Opamoxia on alettu vähentää, kun kotiuduin. Samalla kun Opamox on mennyt alaspäin, mun mieliala on mennyt samaan tahtiin alas. Samalla tavalla, kuin osastolla, kun Opamoxia alettiin vähentää ensimmäisen kerran. Ahdistus kasvaa vaan liian suureksi.
Ahdistuksen hallintaa
Mä olen kokeillut ison listan ahdistuksen hallinta keinoja ja niistä kirjoittanutkin edellisissä postauksissani. Ne ei auta. Kun ahdistus pääsee liian suureksi, mikään ei auta.
Mä määrittelen ahdistuksen sillä möykyllä, joka tuntuu rinnassa. Se on mun ahdistus. Fyysinen ahdistuksen oire, joka lamauttaa tai tekee levottomaksi. Joko tai. Mustaa tai valkoista. Vauhtia ja sitä, ettei pääse ylös.
Huomenna menen tehoavolle odottamaan päivystävää lääkäriä, Kerron, että tällä lääkityksellä mä en pärjää kotona. Ahdistus on välillä niin suuri, että tekisin mitä vain, että se loppuisi edes hetkeksi.
Ei auta kuin odotella, jos joku huominen oli parempi.
Seuraa instagramissa
Mun mielestä sä oot tosi rohkee kun uskallat puhua näistä sun ahdistuksista ja ajatuksista, itte en uskalla edes puhuu monelle mun omista ahdistuksista, kun sitten jotku alkaa luulee että mä yritän jotenkin tuoda itteeni esille, niin siks oon vaan hiljaa mun omista ahdistuksista.
Voi kiitos ❤️
Tsemppiä ja voimia! Tiedän tuon tunteen täysin ja se on ihan hirveetä! Oot kyllä rohkea, kun uskallat puhua näistä asioista ja että osaat hakea apua ajoissa <3 !!!
Kiitos ❤️
Mullakin koko joulu ahdistusta. Tuntuu ettei saa henkeä. Haluaa paeta jonnekkin mutta ei pääse ahdistusta pakoon. Lähden autolla ajamaan työpaikalle. Istun siellä hetki nurkassa ja huomaan että täällä ahdistaa yhtä paljon, lähden kävelylle, sama ahdistus, ei lähde pois. Oon ihan loppu ja huomenna taas työpäivä. Olisi ihana levätä lomapäivinä, mutta se on kaikkea muuta paitsi lepäämistä.
Voi tiedän just mitä tarkoitat ❤️