Mieli ei parane vaikenemalla

Edelleen vuonna 2021 on hyväksytympää sairastaa fyysisesti kuin psyykkisesti. Edelleen psyykkiset sairaudet ovat niitä, jotka pitäisi sairastaa piilossa ja kertomatta kenellekään. Varsinkaan sosiaaliseen mediaan mielenterveysongelmista kertominen on riskialtista. Olen ottanut tietoisen riskin sairastamalla julkisesti ja peittelemättä. Suurin osa saamastani palautteesta on ollut positiivista, mutta aina välillä joku oman elämänsä sankari eksyy kertomaan oman mielipiteensä siitä, miten mielenterveysongelmia pitäisi sairastaa. Piilossa ja hiljaisesti.

Oikea tapa sairastaa

Somaattisista sairauksista kirjoittaminen ja someen päivittäminen nähdään täysin erilaisena kuin mielenterveysongelmista kirjoittaminen. Kun aamulla saa herätä kommenttiin, joka saa kyseenalaistamaan oman sairauden ja sen onko siitä ok puhua, väkisinkin alkaa ajatella olisinko saanut saman kommentin jos kirjoittaisin jostain somaattisesta sairaudesta. Ehkä alan päivittää someen verenpaine lääkityksestäni

Onko syynä tähän tietämättömyys vai pelkkä ilkeys? Haluaisin uskoa tietämättömyyteen. Mielenterveysongelmista ei puhuta tarpeeksi ja se on yksi syy miksi ”roikun somessa”. Tavoitteeni on lisätä tietoutta mielenterveysongelmista ja saada ihmiset ymmärtämään ettei mielenterveysongelmissa ole mitään mitä pitäisi peitellä ja piilotella.

Tälläiset kommentit kertovat vastauksen siihen, miksi haluan tehdä mielenterveysongelmia näkyviksi. En halua kenenkään saavan vastaavanlaisia kommentteja siihen, että kertoo sairaudestaan julkisesti. Jos ajatuksesi mielenterveysongelmista on se, ettei esimerkiksi masentunut voi päivittää someen omasta sairaudestaan, olisi ehkä aika sivistää itseään ja ottaa selvää asioista. Toivon todella, että tämä julkinen vastaus kommenttiin löytää kommentin kirjoittajan. Olet juuri sitä kohderyhmää, joka tarvitsee tietoa siitä, mitä mielenterveysongelmat todella ovat.

Some voimavarana

99% kaikesta saamastani palautteesta on ollut positiivista. Tiedän, että monet lukijat ovat saaneet vertaistukea kirjoituksistani ja kiitos jokaisesta positiivisesta palautteesta, jonka olen saanut. Surullista on se, miten yksi negatiivinen kommentti voi mitätöidä kaiken positiivisen palautteen. Jos kommentin tarkoitus oli olla ilkeä ja saada minut takaisin kohti pohjaa, valitettavasti et onnistunut. Kiitos siitä, että lisäät tahtoani taistella mielenterveysongelmien tabua vastaan.

Olen kirjoittanut sairaudestani alusta asti ja jakanut kuluneen vuoden aikana hurjan määrän omia ajatuksiani ja faktatietoa mielenterveydestä. Kirjoittamisesta ja somesta tuli nopeasti iso voimavara, joka auttoi pysymään pinnalla. Some auttoi ymmärtämään, etten sairasta yksin vaan meitä on paljon ja suurin osa sairastaa piilossa juuri kommentin kirjoittajan tapaisten kommenttien takia.

Tämän blogin tarkoitus ei ole olla viihdettä ja en koe, että tekisin mielenterveysongelmista viihdettä. Toki, jos joku lukee tätä viihteellisissä tarkoituksissa niin sekin on ok. Tietouden lisääminen ei ole viihdettä. Sairastaminen, sairasti sitten flunssaa, diabetesta tai masennusta ei ole viihdettä ja jokainen sairaus ansaitsee ymmärrystä. Jokaisesta sairaudesta on hyväksyttyä puhua ja kenenkään ei tarvitsisi sairastaa piilossa tai hävetä itseään. Mielenterveysongelmia tai mitään muutakaan sairautta ei kukaan ole itselleen valinnut. Jokainen oli mielummin terve ja tekee varmasti kaikkensa voidakseen paremmin.

Saan hoitoa psyykkisiin sairauksiini. Syömishäiriöön ravitsemusterapiaa ja psykofyysista fysioterapiaa. Epävakaaseen persoonallisuushäiriöön ja masennukseen omahoitajani kanssa DKT:hen perustuvaa keskustelua. ADHD:seen lääkityksen, joka auttaa päätäni hiljentymään ja keskittymään. Tähän rahkeet riittävät ja tuntuu, että kuntoutustuella on täysi työ kuntoutumisessa ja siinä, että käyn parhaimmillaan monta kertaa viikossa eri ammattilaisten luona, jotta voisin voida paremmin.

Keskityn perheeseen

Aika, jonka vietän somessa ei ole poissa perheeltäni. Kommentin kirjoittaja ei voi tietää mitä perhe-elämäni pitää sisällään tällähetkellä ja kuinka paljon keskityn perheeseeni. Pitäisikö jokaiselle somevaikuttajalle, bloggaajalle ja ylipäätään jokaiselle jotain sairautta sairastavalle sanoa, että some on pois perheeltä ja somessa roikkuminen on väärin? Tällä logiikalla somesta voisi poistua jokainen perheellinen. Pois instagramista ja viettämään aikaa perheen kanssa.

Olen erittäin tietoinen siitä, miten omat mielenterveysongelmani vaikuttavat perheeseeni ja lapsiini. Tunnen siitä syyllisyyttä jokaisena päivänä. Pelkään paljon sitä, että perheeni sairastuisi myös ja se olisi oma vikani, vaikka en olekaan itse valinnut sairastua. Pelkään sitä, miten tämä kaikki vaikuttaa lapsiini ja joutuvatko he käsittelemään aikuisina terapiassa sitä, miten äiti oli psyykkisesti sairas.

Kuitenkin tiedän sen, etten ole itse valinnut sairastua. Lapsiin vaikuttaisi yhtälailla se, jos sairastuisin johonkin vakavaan somaattiseen sairauteen. Kyllä, mielenterveysongelmat ovat yhtä vakavia sairauksia kuin mikä tahansa muu ja niistä ei voi parantua tsemppaamalla tai piristymällä tai ulkoilemalla enemmän. Teen vanhempana parhaani ja kaiken mihin pystyn. Luulen, ettei kukaan kommentoisi, että sairastutan perheeni jos vaikka murtuneen raajan takia en voisi ulkoilla lasten kanssa.

Kiitos

Kiitos sinulle kommentistasi. Tiedän miten paljon töitä on vielä jäljellä, että ihmiset saisivat sairastaa psyykkisesti ilman piilottelua. Mielenterveysongelmiin liittyy edelleen valtava tabu ja se ei poistu itsellään. Saan valtavasti voimaa siitä, että tiedän olevani mukana tässä taistelussa poistamassa sitä tabua.

Jos olisin saanut vastaavanlaisen kommentin vuosi sitten, olisi se ollut erittäin tuhoisaa itselleni. Olen kuitenkin onnistunut kasvattamaan itselleni kuoren, jonka alle eivät tällaiset kommentit pääse. Ainoat mitä, kommentti sai minut tuntemaan oli viha ja myötähäpeä. Tietämätön voi olla ilman sitäkin, että sen näyttää julkisesti. Olin myös tyytyväinen siitä, että valitsit kommentoida juuri minulle (no, ollaanhan me tunnettu jo vuosia), etkä kenellekään, jolle tällä kommentilla olisi ollut tuhoisia vaikutuksia.

Jatketaan taistelua sen puolesta, että mielenterveysongelmia ei tarvitsisi enää peitellä tai hävetä.

Jaa tämä kirjoitus:

1 kommentti artikkeliin “Mieli ei parane vaikenemalla

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.