Mielenterveyden stigma jakaa mielipiteitä

Jaa tämä kirjoitus:

Mun avoimuus sosiaalisessa mediassa ja täällä on herättänyt monenlaisia reaktioita. Olen saanut enimmäkseen hyvää palautetta, mutta monessa tämä on herättänyt myös ihmetystä ja kysymyksiä. Nyt haluan vastata kysymykseen miksi? Miksi haluan olla avoin haasteistani mielenterveyden kanssa?

Stigma

Mielenterveysongelmat aiheuttavat ihmisissä ennakkoluuloja. Niillä, joilla ei ole omakohtaista kokemusta on vaikea ymmärtää, mikä tämä oikeasti on. Mitä masennus oikeasti on? Tai ahdistus? Mikä ihme on persoonallisuushäiriö ja miten se ihmisen elämään vaikuttaa?

Haluan olla poistamassa mielenterveyden stigmaa. Stigma oli häpeäleima ja siitä kärsiminen on varmasti jokaiselle psyykkisesti sairaalle ihmiselle tuttu asia. Mielenterveysongelmia pidetään harvinaisempina kuin ne oikeasti ovat. Todellisuudessa moni meistä kärsii niistä jossain vaiheessa elämäänsä. Jokainen tuntee jonkun, joka on masentunut, ahdistunut tai sairastunut johonkin muuhun psyykkiseen sairauteen.

Miksi vaieta?

Miksi juuri mielenterveyden haasteet ovat niitä, joista pitäisi vaieta tai piilotella, kun monesta somaattisesta sairaudesta on täysin sallittua puhua?

Kun tulin kaapista mielenterveysongelmieni kanssa, huomasin miten joidenkin ihmisten suhtautuminen muhun muuttui. Mua kohdeltiin eri tavalla ja jotenkin varovaisesti. Ihmisten kanssa kahvipöydässä istuminen ei ollut enää samanlaista. Mua pidettiin erilaisena kuin ennen, vaikka mä en oikeasti ole muuttunut miksikään. Mä olen kärsinyt ongelmistani jo kauan sitä itsekään tiedostamatta. Miten silloin diagnoosinumero lääkärin allekirjoituksen kanssa olisi muuttanut mua ihmisenä?

Huomasin huumorin olevan paras keino murtaa jää. Aikaisemminkin mustalla huumorilla selviytyminen tuli entistä tärkeämmäksi selviytymiskeinoksi. Masennusdiagnoosin myötä mun huumorintaju ei kadonnut mihinkään. Mä olen edelleen sama ihminen.

Rohkeus

Olen saanut kommentteja siitä, miten rohkea olen kirjoittaessani näistä asioista. Sanottaisiinko mua rohkeaksi jos blogini käsittelisi esimerkiksi diabetesta? Mä en ole rohkea. Mä olen aito. Mä kirjoitan siitä mitä käyn läpi, enkä suostu leimautumaan. En suostu olemaan rohkea, vaan haastan jokaista; mielenterveys ei ole tabu ja siitä puhuminen ei ole sen rohkeampaa kuin mistään muustakaan sairaudesta ääneen puhuminen.

Mä en pelkää laittaa itseäni likoon, olisin tehnyt sen minkä tahansa sairauden kohdalla. Mä en pelkää ihmisten palautetta tai sitä, lukeeko työnantajani tekstejäni (ja kyllä muuten lukee ja ymmärtää uskomattoman hyvin mitä käyn läpi). Mä olen valinnut leimautua, jotta kaikkien muiden ei tarvitsisi. Mä olen antanut kasvoni mielenterveydelle, enkä ole katunut sitä hetkeäkään. Enkä aio jatkossakaan vaieta.

Miksi?

Miksi mä sitten kirjoitan? Alussa sosiaaliseen mediaan päivittäminen tuntui parhaalta vaihtoehdolta estää huhujen syntyminen. Se oli tiedottamista, minulle kuuluu tätä ja tämä on syy, miksi olen pitkällä sairaslomalla. Arvostan jokaista, joka jo ennen julkisia päivityksiä kysyi multa suoraan mun voinnista.

Mä aloitin päivittää instagramiin yhä avoimemmin ja lopuksi tekstini saivat niin paljon huomiota, että päätin alkaa kirjoittamaan laajemmin omaa blogia.

Blogin kirjoittaminen on tuonut mulle hurjan määrän vertaistukea. Mä saan jokaisesta kirjoituksesta mielettömästi voimaa jatkaa eteenpäin. Tämä on mun keino purkaa ajatukseni muotoon, jossa itsekin ne ymmärrän. Tämä on mun keino vaikuttaa mua ympäröimään maailmaan. Tämä on mun keino taistella.

Seuraa instagramissa ja facebookissa

Jaa tämä kirjoitus:

12 kommenttia artikkeliin “Mielenterveyden stigma jakaa mielipiteitä

  1. Olen täysin samaa mieltää. Mutta kun olen avoin minäkin on sossu kimpussa perheeni asioita puidaan niin jotta järki hän täs lähtee.

    1. Sossun kanssa en ole vielä joutunut ongelmiin avoimuuteni kanssa, mutta sen verran moni on, että odotan innolla…

  2. Hyvin kirjoitettu Ida! Asenteet toivottavasti vähitellen muuttumassa, sillä joka toisella ihmisellä on ollut jonkinlaisia mielenterveyden häiriötä elämänsä aikana. Mielenhyvinvoinnista huolehtiminen ja siitä puhuminen on hyvä ja tavallinen asia, siksi sun blogi on tärkeä meille kaikille lukijoille.

    Mielenterveyden häiriöitä ovat myös riippuvuudet, ja samanlaista stigmaa löytyy alkoholiongelmista, pelätään leimautumista ja asiasta puhumista, vaikka kyseessä on tärkeä hyvinvointia koskeva asia. Kiitos hyvästä ja tärkeästä kirjoituksesta, yst. Maria, juominenhallintaan.com.

  3. Hyvä sinä! Hyvä, että kirjoitat avoimesti. Tällaisena vähän emotyyppinä haluaisin hienovaraisesti kysyä, millä tavalla lataudut ja palaudut tässä voimia vievässä tilanteessasi? Kysymystä kirjoittaessani pälkähti päähäni ajatus, että juuri tämä kirjoittaminen ja avoimuus saattaa muodostua tai jo olla voimanlähteesi? Lepää, tavalla tai toisella, jos se on mahdollista.

  4. Nimenomaan! Ja siulta miekii sain rohkeutta tulla “julki” niin kuin sanoin ja miekii haluan yrittää olla murtamassa sitä “jäätä”, että mielenterveysongelmat ei muka olisi normaaleja!
    Kyllä tämäkin asia saadaan vielä yhtä normaaliksi kuin diabetes, astma tai jalan murtuminen.
    “Päätä pitää hoitaa niin kuin kättä tai jalkaa” sanoo HalooHelsinki!kin yhdessä biisissä! 😉

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.