Masentunut äiti on syyllinen kaikkeen

Jaa tämä kirjoitus:

Tänään on ollut päivä, kun en kirjaimellisesti ole päässyt ylös sängystä. Kello näyttää askelia 745 ja unta yli 14 tuntia. Päivän tavoite oli hakea posti ja sen sain tehtyä juuri äsken.

Miten matka postilaatikolle voi olla ylitsepääsemätön? Miten ihminen voi olla niin väsynyt, ettei kirjaimellisesti jaksa nousta?

Sänkyäitiys

Kuuntelin Pauliina Vanhatalon kirjan Keskivaikea vuosi. Pauliina kertoo omasta masennuksestaan ja samaistuin kirjassa moneen kohtaan. Pauliina kirjoittaa kirjassa sänkyäitiydestä. Kun äiti. ei jaksa nousta sängystä, mutta sängyssä makaavalta äidiltä onnistuu silti leikit, pelit ja halit.

Mä vietän vuorokaudesta suurimman osan sängyssä. Etenkin kuopus tulee tasaisin välein mun viereen peiton alle ja halaa ja pussaa. Mä oon yrittänyt olla sanomatta ei. Oon yrittänyt, että ne hetken mun on pakko jaksaa olla läsnä. Joka kerta en ole onnistunut, vaan olen välillä joutunut sanomaan, ettei äiti nyt jaksa leikkiä leikkiä, missä kuopus on koiranpentu ja silityksiä vailla.

“Sun rasittava arkes on sun lasten lapsuus”

Mä tunnen paljon syyllisyyttä siitä, etten jaksa. Mun pitäisi jaksaa lasten kanssa enemmän, mutta mä olen vaan ihan loppu suurimman osan ajasta. Tänään Topias ja lapset meni ulos leikkimään ja mä jäin sisälle makaamaan sänkyyn. Tunsin syyllisyyttä siitä, että mä olen tyytyväinen tilanteeseen. Tyytyväinen omasta rauhasta.

Aloin miettiä jäänkö paitsi lasteni lapsuudesta? Mitä jos lapset muistavat lapsuudestaan vaan ympäri vuorokauden sängyssä makaavan äidin? Mun arki on mun lasten lapsuus ja mun arki on tällähetkellä enemmän kuin perseestä. Tarkoittaako se, että mä pilaan lasten lapsuuden? Suurin syy siihen, että mä odotan koulun ja päiväkodin alkamista on se, että lapsilla on enemmän ohjelmaa. Niillä on ohjattua tekemistä ja leikkikavereita. Kaikkea mitä mä en pysty niille tarjoamaan.

Pian meillä aloittaa perhetyöntekijä, josta kerroin aikaisemmassa postauksessani. Mun syyllisyyttä helpottaa se, että mä tiedän jonkun muun leikkivän ja tekevän lasten kanssa. Tarjoavan sen, mitä mä en pysty.

Ei jokainen päivä onneksi ole sellainen, etten pääsisi sängystä ylös. Mä yritän jaksaa lasten kanssa useimpina päivä tehdä edes jotain. Silti mulle tulee syyllinen olo siitäkin, kun mietin miten paljon helpompaa on kun arki alkaa ja lapset menevät taas kouluun ja päiväkotiin.

Syyllisyys

Miksi mä tunnen syyllisyyttä sairaudesta? Enhän mä ole itse valinnut masentua. Tuntisinko samanlaista syyllisyyttä jos kyse olisi jostain fyysisestä sairaudesta? Jos olisin vaikka murtanut jalkani, enkä pystyisi ulkoilemaan lasten kanssa.

Masennustilalle ominaisia oireita ovat merkittävä painon lasku tai nousu, unettomuus tai lisääntynyt unen tarve, lähes päivittäinen väsymys tai voimattomuus, liikkeiden ja mielen hidastuminen tai kiihtyneisyys, arvottomuuden tai kohtuuttomat syyllisyyden tunteet, vaikeudet ajatella, keskittyä tai tehdä päätöksiä sekä kuolemaan liittyvät mielikuvat tai itsemurha-ajatukset. Masennusoireisiin liittyy usein eriasteista ahdistuneisuutta sekä alkoholin lisääntynyttä käyttöä

Terveyskirjasto

Terveyskirjasto kertoo, että syyllisyys on yksi masennuksen oire. Silti haluaisin tietää miten tästä syyllisyydestä pääse eroon. Anteeksi pyytäminen ei auta. Syyllisyys on vain kestettävä. Välillä syyllisyyden ääneen sanominen auttaa, silloin itsekin tajuaa kuulostavansa täysin järjettömältä.

Omaterveydestä löysin kohdan, jossa lukee “Paljon syyllisyyden tunteita, pitää niitä itse uskottavina”. Vaikka syyllisyys olisi täysin tarpeetonta, tottakai se on tunteena itselleni uskottava.

Eilen me ulkoiltiin, niin että mäkin olin mukana. Oli kylmä, mutta lapset juoksi ympäri leikkipuistoa ja välillä huusi että äiti kato tätä. Onnistunut oli tuli jo siitä, että jaksoin lähteä mukaan.

Mä tiedän, ettei lapset tarvitse jatkuvia sirkushuveja hyvää lapsuuteen. Tiedän, että vaikka etenkin näin lomalla ruutuajat paukkuu yli suositusten ja se ei tarkoita, että peli olisi nyt menetetty.

Mä yritän tehdä parhaani ja tehdä sen mihin pystyn. Yritän olla itselleni armollinen, että nämä on sairauden oireita, ei mun laiskuutta tai huonoa äitiyttä.

Eilen mulle tuli olo, että mä teen jotain oikein.

Seuraa instagramissa ja facebookissa.

Jaa tämä kirjoitus:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.