Kosketus on ihmisen perustarve?

Jaa tämä kirjoitus:

Mun ahdistus liittyy usein ulkonäköön. Ahdistuksen kohdetta on vaikea päästä pakoon, kun sen näkee jokaisesta peilistä, sekä jokaiselta heijastavalta pinnalta. Se seuraa mukana mihin tahansa mä menen. Miten sitä voi päästä pakoon? Miten mä voin oppia sietämään itseäni?

Dysmorfinen ruumiinkuvan häiriö

Mä olen kirjoittanut tästä ennenkin tekstissäni dysmorfinen ruumiinkuvanhäiriö.

Tällä hetkellä psykologilla on epäilys, että saattaisin kärsiä dysmorfisesta ruumiinkuvan häiriöstä eli bdd:stä. Terveyskirjasto kertoo aiheesta seuraavaa:

”Dysmorfisesta ruumiinkuvan häiriöstä kärsivä henkilö on vakuuttunut oman ulkonäkönsä epämuotoisuudesta, viallisuudesta tai rumuudesta. Epäily omaan ulkonäköön liittyvästä poikkeamasta voi liittyä mihin ruumiinosaan tahansa; useimmiten kyseessä on kuitenkin jokin ulospäin näkyvä ruumiinosa. Ruumiinkuvan häiriö alkaa yleensä murrosiässä tai nuorella aikuisiällä. Usein oirekuva kestää vaihtelevalla voimakkuudella jopa vuosia. Ahdistuneisuus omasta ulkonäöstä on usein psyykkisesti erittäin kuluttavaa ja voi luonnollisesti häiritä myös parisuhteen toimivuutta.”

Mikä dysmorfinen ruumiinkuvan häiriö?

Mä näen itseni eri tavalla kuin muut, vaikka mun on mahdoton uskoa ja sisäistää sitä. Mulla on vaikea olla itseni kanssa ja mitä enemmän paino nousee, sitä vaikeampaa siitä tulee.

Näkymätön Ninni

Silloin kun ei kestä olla itseni kanssa, haaveilen että voisin olla näkymätön Ninni. Silloin kun ei kestä nähdä itseäni peilistä, toivon olevani Ninni, joka haihtuu hitaasti ja muuttuu näkymättömäksi. Haisuli sulkee Ninnin kivenkoloon ja sinne mäkin haluaisin piiloutua kaikelta.

Haluaisin vetää peiton korviin ja pysyä siellä, piilossa kaikelta. Aikalailla niin mä olen eilisestä asti tehnytkin. Mun on ollut vaikea nousta ylös ja toimia. Aamulla pakotin itseni nousemaan ylös ja antamaan viisi vuotta täyttävälle kuopukselle syntymäpäivälahjan. Syötiin kakkua ja kuutelin, kun lapsi selitti miksi on niin hienoa olla jo viisi vuotias. Samalla toivoin, että olisin itsekin mielelläni vielä viisi.

Kosketus

Silloin, kun ulkonäköahdistus iskee, pahinta on se ettei itseään pääse pakoon. Silloin haluaa vain piiloutua. Kuitenkaan ei ole mahdollista maata peiton alla vuorokautta. Jossain vaiheessa on pakko nousta ylös ja kohdata itsensä.

Pahinta ulkonäköahdistuksessa on se, etten kestä kosketusta. Kosketus saa mut hahmottamaan kehoni ääriviivat ja se ahdistaa, siitä tulee pakokauhu. Silloin haluan pitää ympärilläni oman tilan. Turvavälin jokaiseen ihmiseen. Kosketus on ollut mulle aina vaikea asia, mutta etenkin nyt se aiheuttaa kauhua. Se aiheuttaa ahdistusta. Kun haluaisi vaan työntää kauemmas jokaisen lähellä olevan ihmisen ja huutaa. Kuitenkaan en tee niin. Mä yritän ottaa vastaan kosketuksen. Yritän sietää sitä, mutta se on uskomattoman vaikeaa.

Viimeksi psykofyysisessä fysioterapiassa tehtiin hengitysharjoituksia, joissa fysioterapeutti kosketti mun jalkoja ja käsiä. Ennen harjoituksia käytiin läpi minne hän mua koskee ja kuinka kauan. Kosketus on helpompi sietää, kun siitä puhutaan ensin. Yllättävät kosketukset saavat aikaan ahdistusta. Saavat aikaa sen, että mun on vaikea hengittää. Tunnen tukehtuvani.

Ihmisen perustarve

Kosketus ja läheisyys kuuluu ihmisen perustarpeisiin. Mitä syvemmällä pahassa olossa olen ollut, sitä vähemmän mä sitä tarvitsen. Kun haluaa piiloutua maailmalta, haluaa tehdä sen yksin. Kun oma vartalo ällöttää, ei halua olla kosketettavana.

Väestöliiton sivuilla on kirjoitettu kosketuksen merkityksestä seuraavasti:

”Kosketus lisää ihmisen hyvinvointia. Tiedetään, että lista kosketuksen hyvinvointia lisäävistä vaikutuksista on pitkä: kosketus vähentää stressiä, vähentää ärtyneisyyttä ja levottomuutta, parantaa unen laatua, parantaa keskittymiskykyä, rauhoittaa jne. Kosketuksen puutteen on todettu lisäävän keskittymisvaikeuksia, aggressiivisuutta, ahdistuneisuutta, masennusta ja riippuvuutta nautintoa tuottaviin aineisiin.”

Hartiahieronnalla voimme taas auttaa potilasta levottomuuden ja ahdistuksen kanssa selviytymisessä etenkin ruokailujen jälkeen. Kokemuksemme mukaan, kosketuksen avulla potilas voi myös saada realistisempaa informaatiota kehonsa rajoista eli siitä, mistä keho alkaa ja mihin se loppuu silloin kun syömishäiriö on vääristänyt kehonkuvaa.

Syömishäiriökeskus

Mitä jos ei koe kosketusta, kuten valtaosa väestöstä? Mitä jos kosketus pelottaa ja ahdistaa. Kun mielummin piiloutuu yksin ja hakee voimaa yksin olemisesta, kuin läheisyydestä?

Omaa suhdetta koskettamiseen ja kosketettavana olemiseen voi siis ikään kuin treenata. Omat tunteet on kuitenkin hyväksyttävä, olivat ne mitä tahansa.

– Jopa sen voi hyväksyä, että kosketus tuntuu samaan aikaan hyvältä ja terveelliseltä, mutta myös pelottavalta. Jonkin aikaa se tuntuu siltä, mutta jos vain rohkenee altistaa itsensä vaikkapa halaamiselle, se hämmentävyys kuluu pikkuhiljaa pois.

Yle.fi

ADHD ja aistit

ADHD voi tuoda mukanaan erilaisia aistien ali-ja yliherkkyyksiä. Itselläni tunnistan ainakin yliherkkyyksiä kuuloaistin kanssa, sekä tuntoaistissa.

Aistisäätelyn vaikeuksia ovat:

– Aistiyliherkkyys, jolla tarkoitetaan yliherkkää reagointia aistimukseen eli esim. tuntoyliherkkyyttä. Ennakoimaton hipaisu voikin tuntua lapsesta epämiellyt- tävänä kivun tuntemuksena.

ADHD-liitto

Tietoa löytyy eniten lasten aistiyliherkkyyksistä, mutta samat pitävät varmasti paikkansa osalla aikuisistakin. Se, etten kestä kosketusta saattaa liittyä ADHD:n mukana tuomiin aistiyliherkkyyksiin.

Se, miksi oireiden voimakkuus vaihtelee on täysin tuntematonta itselleni. Tällä hetkellä yritän oppia tuntemaan itseni uudelleen. Oppia elämään itseni ja uusien diagnoosieni kanssa, jotka toki eivät tulleet yllätyksenä. Silti musta tuntuu, että tämän syksyn ja talven aikana kaikki on muuttunut. Mä en ole enää sama ihminen joka olin ennemmin.

Seuraa Instagramissa ja Facebookissa

Jaa tämä kirjoitus:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.