Kokemuksia tDCS-hoidosta

Jaa tämä kirjoitus:

Tähän postaukseen olen kerännyt järjestykseen kirjoittamiani postauksia tDCD-hoitoon liittyen. Näin asiasta kiinnostuneiden on helpompi seurata sitä, miten minä hoidon koin.

Ekassa postauksessa kerroin tDCS-hoidosta ja sen aloittamisesta. Silloin myssyhoito tuli osaksi osastohoitoani.

Toisessa postauksessa hoitokuvauksiin sekoittui myös tieto osastojakson päättymisestä ja avohoitoon siirtymisestä. Vaikka hoito oli vasta alussa, huomasin varsinkin hoidon keskusteluosuudesta olevan jonkinlaista hyötyä.

Kolmannessa postauksessa kerroin, että aamupäivän tDCS-hoidossa puhuimme ryhmässä liikunnasta. Postauksessa käsittelin myös laajemmin suhdettani liikuntaan.

Neljännessä postauksessa tDCS-hoitoon liittyen puhuin täsmäsyömisestä ja sen vaikeudesta.

Viidennessä postauksessa hoitojakso oli ylittänyt puolen välin. Sivuoiresta päänsärky oli poissa ja havaittavissa oli jonkinlaista tasapainoisuutta. Mitään naps, nyt olet terve-efektiä ei kuitenkaan hoito tuo.

Kuudennessa postauksessa kirjoitan siitä, miten hoidon lisäksi oma aktiivisuus vaikuttaa asioiden etenemiseen. Onnistunut hoito vaatii siis osallistumisen lisäksi voimaa keskittyä löytämään hyviä puolia myös muusta tekemisestään.

Seitsemännessä kirjoituksessa tDCD-hoidosta mennään hoidon viimeisellä viikolla. Olen ylpeä siitä, että olen saanut itseni liikkeelle joka aamu ja olen osallistunut hoitotapaamisiin järjestelmällisesti. Tämä pieneltä kuulostava tavoite on ollut minulle tärkeä.

Viimeisessä kirjoituksessa on aika jättää hyvästi ryhmälle, jonka kanssa olen hitsaantunut yhteen. Asioita, joita ryhmässä on puhuttu ei ole voinut puhua missään muualla eikä muille ihmisille.

Iso kiitos jokaiselle hoitajalle ja ryhmäläiselle, Suosittelen tätä tätä hoitomuotoa jokaiselle jolle sitä vain tarjotaan. Muista kuitenkin, että hoito ei ole pelkkää sähköhoitoa vaan osallistumalla samalla ryhmäkeskusteluun,

Jaa tämä kirjoitus:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.