Jouluperinteitä

Kaikilla on omia jouluun liittyviä rituaaleja ja perinteitä. Yksi mun jouluperinteisiin on joulukierros Alavudella.

Kierros on vuosi vuodelta supistunut ja nykyään siihen kuuluu enää käynti mummolassa, Keskisellä ja hautausmaalla. Lapsena muistan tämän kierroksen vieneen koko päivän. Tänä vuonna siitä selvittiin parissa tunnissa.

Kierros alkoi Keskiseltä, jonne haettiin mukaan myös mumma, isäni äiti. Maskit ahdisti. Keskinen ahdisti. Väkeä oli vain vähän, mutta tuntui ettei mikään määrä Lorazepamia olisi saanut mua selviytymään siitä ilman ahdistusta. Aikaisempina vuosina Keskisellä on kierretty ilman maskeja ja hullun ihmispaljouden keskellä. Tämä vuosi oli erilainen.

Ostettiin viimeiset lahjat ja Emma sai auttaa mummaa valitsemaan itselleen lahjan. Valinta osoittautui yllättävän vaikeaksi. Lahjan ratkaisi lopulta paketin koko ja kotona paketti toimitettiin Joulupukin paketoitavaksi ja jouluaattona toimitettavaksi.

Kierros jatkui mumman kahvipöytään. Vaari kertoi vitsejä omaan tyyliinsä, mutta näytti vanhemmalta kuin viime kerralla. Mumma hössötti ja keitti pannullisen kahvia. Ajattelin että pitäisi käydä useammin. Matkaa on 60 kilometriä ja tässä kahvipöydässä istun vain pari kertaa vuodessa. Lupasin itselleni mielessäni, että ensi vuonna käyn useammin, vaikka tiedän että tuskin tulen lupaustani pitämään.

Kierros päättyi hautausmaalle. Vielä ei kovin montaa joulua sitten kierrokseen kuului käynti papan luona. Nyt se on vaihtunut hautausmaalla käyntiin. Omista isovanhemmistani pappa on ainoa, joka ei ole enää elossa. Kaikki muut isovanhemmat edelleen odottavat mua käymään.

Äitini äiti asuu vain kilometrin päässä meiltä ja viettää joulun kanssamme. Vaikka hänen luokseen on vain kävelymatka, sielläkin käyn ihan liian harvoin ja mua hävettää tunnustaa se. Mummu on kuitenkin iso apu meidän arjessa. Emma on viettänyt siellä paljon aikaa koulun jälkeen kuluneena syksynä. Jotenkin hassua ajatella, että mä olen tehnyt ekaluokkaisena ihan samaa kuin mun ekaluokkalainen. Mennyt koulusta päin suoraa mummulle syömään välipalaa ja leikkimään. Mummulla oli aina aikaa keskittyä muhun 100%, nyt hän tekee samaa mun lapselle. Keskittyy enemmän kuin täysillä lapseen, laittaa ruokaa ja leikkii.

Tämä kierros on ollut aina se, mistä joulu on virallisesti alkanut. Sen jälkeen on tuntunut joululta. Tämä joulu on erilainen. Aatonaatto aamunakaan ei tunnu siltä, että huomenna on joulu. Mun pitäisi osata nauttia tästä, että kerrankin olen kotona koko joulun, koska kolmivuorotyössä harvoin tulee oltua vapailla koko joulun aikaa. Silti olo on tyhjä. Tuntuu siltä, että huominen on vain yksi päivä muiden joukossa. Mä yritän löytää jostain masennuksen keskeltä joulumielen ja edes yhdeksi päiväksi yrittää unohtaa kaiken pahan olon, onko se liikaa vaadittu, että voisi yhden päivän olla kuin terve ihminen?

Lopussa vielä pieni kurkistus verkkokaupan tulevaisuuteen! Otan mielelläni palautetta vastaan!