Jouluaaton iltaviinit

Jaa tämä kirjoitus:

Jouluaatto on vain kerran vuodessa. Siitä olen helvetin kiitollinen.

Meidän aatto sujui oikeasti yllättävän hyvin. Lahjoja oli perinteisesti liikaa. Ruokaa oli liikaa. Suklaata on edelleen liikaa. Joulusta ei olisi tullut mitään ilman äitiäni ja äidin miestä Jarkkoa. Saatiin kävellä valmiiseen pöytään ja lapsien lahjatärinässä siskoni ja muut olivat korvaamaton apu.

Tämä joulu tuntui erilaiselta. Se ei tuntunut tavalliselta joululta. Se oli suorittamista. Kun lahjat oli jaettu ja avattu, tuntui että nyt tämä on tehty. Nyt on valmista. Joulu on ohi. Ylimääräisellä Ketipinoorilla mä selvisin siihen asti. Illalla en saanut aikaan yhtään mitään. Muut kokosi lasten saamia legoja ja muita lahjoja ja mä vain pyörin ympyrää.

Illalla meille tuli perinteiseen tapaan Topiaksen sisaruksia istumaan iltaa. Mulla oli pyhä tarkoitus olla ensin juomatta. Lopulta päätin juoda lasillisen viiniä. Sitten pullollisen ja lopulta puolitoista pulloa.

Odotin iloista känniä, että kaikki olisi ollut hauskaa ja mukavaa. Sitä iloista känniä ei kuitenkaan tullut. Tuli vain ahdistus. Edes alkoholi ei ole enää mun ystävä. Mä nauroin muiden mukana kunnes en enää jaksanut. En pystynyt. Ahdistus valtasi mut. Itsetuhoiset ajatukset täytti mun pään. Mulla oli uskomattoman vaikea olla.

Huuhdoin iltalääkkeeni alas viinin kanssa, mikä tarkemmin ajateltuna ei ehkä ollut ihan viisasta ja menin nukkumaan. Valvoin melkein puoleen yöhön. En muista, koska olisin viimeksi valvonut niin myöhään ja sekin aiheutti omat ahdistuksensa.

Krapula eilisestä on ollut vain henkistä. Ahdistus on ollut enemmän läsnä kuin yleensä. Väsymys on ollut läsnä koko päivän. Tämä päivä on ollut vaikea ja se voi johtua niin monesta syystä, etten jaksa alkaa niitä erikseen pohtimaan.

Pääasia on se, että joulu on ohi ja olen edelleen täällä.

Seuraa instagramissa

Jaa tämä kirjoitus:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.