Ida

Hei, olen Ida ja minulla on ongelma. Monta ongelmaa. Mielenterveysongelmat on olleet osa elämääni jo vuosia, lähes vuosikymmeniä. Kuitenkin mä olen tunnustanut niiden olemassaolon vasta nyt, kuuluisana kesänä 2020. Heti alkuun sain diagnooseiksi yleistyneen ahdistuneisuushäiriön, keskivaikean masennuksen joka jo tähän mennessä on vaihtunut vaikeaan masennukseen ja bulimian.

Olen ollut sairaslomalla syyskuun 2020 alusta asti ja tällähetkellä olen akuuttipsykiatrian osastolla, ollut jo yli kuukauden. Täällä syntyi ajatus blogista. Mun kokemuksen jakamisesta. Haluan olla rikkomassa sitä tabua, joka mielenterveysongelmilla on. Oon kyllästynyt hyssyttelyyn ja leimautumisen pelkoon. Siksi haluan jakaa mun tarinaa. Mun elämää, joka on kaukana kiiltokuvaelämästä.

On mun elämässä onneksi muutakin, kuin mielenterveysongelmia. Olen 27-vuotias ja mulla on kaksi lasta, ekaluokkalainen ja neljävuotias. Asun Seinäjoella stereotyyppisesti omakotitalossa ja naimisissa olen ehtinyt olla jo yli kahdeksan vuotta. Päällisin puolin elämäni saattaa vaikuttaa ihanan idylliseltä ja normaalilta. Kuitenkin mun pään sisäinen epävakaus tekee siitä kaikkea muuta kuin tasaista ja normaalia elämää: eletään ruuhkavuosia ja lapsia kuljetetaan harrastuksiin tila-autolla. Tila-auto löytyy kyllä. Tasapainoa ei.

Joten tervetuloa seuraamaan elämää, jossa en itsekään meinaa pysyä perässä. Rikotaan mielenterveysongelmien tabu!