Epävakaa lähtee avohoitoon

Jaa tämä kirjoitus:

Akuutin kriisijaksoni viimeinen aamu meni tDCS-hoidossa. Ryhmä on tuntunut henkisesti todella rankalta. Asioista keskustellaan paljon ja tapani mukaan mä en osaa olla hiljaa. Rankkaa on mennä suoraan asian ytimeen ja pohtia mistä mikäkin oire voisi kertoa. Kuitenkin mulla on ollut ryhmässä turvallinen olo. Sellainen, että mulla on tilaa ja mä tulen kuulluksi. Tällä kertaa en osastolta saanut samaa kokemusta.

Mihin aikaan sulla on lääkäri?

Kysymys, jonka olen osastojaksojen aikana kuulla monta kertaa. Läheisten on vaikea käsittää, että tähän kysymykseen ainoa vastaus on: “en tiedä”. Osastolla lääkärien aikataulut ovat täysin ennustamattomat. Lääkärin tapaaminen on jatkuvaa odottelua ja arpomista.

Nyt kun on selvä, että mä tosiaan kotiudun tänään, mä haluaisin tietää koska se tapahtuu. Kotona kaikki haluaisi tietää koska se tapahtuu. Mä vain odottelen, koska lääkärillä mahtaa olla mulle aikaa ja saan alkaa kysellä kyytiä kohti kotia.

Lääkemuutoksia

Mä olen täysin ulkona mulle tehdyistä lääkemuutoksista. Mä tiedän, että aamun lääkelasin sisältö on näyttänyt täysin erilaiselta kuin kotona, mutta mulla ei ole ollut energiaa ottaa selvää millaisia muutoksia mulle on tehty.

Sen verran osaa sanoa, että venlafaxin on nyt purettu kokonaan ja sertralin aloitettu. Annostukset on mulle täysi kysymysmerkki. Päivän tavoite olisikin saada selville, mitä Topias jakaa dosettiini huomisaamua varten.

Kotiutuminen vaatii myös apteekkikeikan. Mun pää on heti ylikierroksilla suunnittelemassa mitä kaikkea mun pitää suorittaa kun kotiudun. Pitää yrittää vaan rauhoittua ja luottaa siihen, että muistan kaiken.

Epävakaus

Kuten kirjoitin jo eilen, mulla on olo, etten tule kuulluksi epävakaan persoonaallisuuteni vuoksi. Epävakaus peittää alleen kaiken muun. Mä en tullut osastolle hakemaan apua epävakauteen, vaan vaikeaan masennukseen. Vaikea masennuskin on ammattilaisten vaikea nähdä epävakauden alta. Epävakaus ei ole ainoa diagnoosini, mutta se on ainoa jonka ammattilaiset näkevät.

Epävakaa persoonallisuus ei ole syy kaikkeen. Kaikki ei johdu epävakaudestani, vaan ihan muista syistä. Iso kiitos kaikille, jotka eilen jakoivat mulle omia kokemuksiaan aiheesta. Meitä on paljon. Liian paljon väärin kohdeltuja avunhakijoita. Taistellaan tätä vastaan yhdessä ja lisätään tietoa epävakaudesta.

Epävakaus ei määritä koko ihmistä. Mä olen paljon muutakin kuin epävakaa, hyvässä ja pahassa. Nähkää ihminen diagnoosin takana.

Kotiin

Osastolle pääsy oli vaikeaa. Vaati ison työn ylipäätään päästä tänne ja nyt kolmen päivän jälkeen olen lähdössä kotiin. Mulla on tunne, että mä tuskin palaan tänne enää. Mun olo on turha ja tarpeeton, sellainen etten mä ole osastohoidon arvoinen.

Mä yritän ajatella kotiin lähtöä positiivisesti, lapset kaipaa mua kotiin ja kotona on hyvä olla. Mä oikeasti yritän keskittyä positiiviseen, mutta se on uskomattoman vaikeaa.

Seuraa instagramissa ja facebookissa!

Jaa tämä kirjoitus:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.