Jooga on ollut jo pitkään mulle voimavara. Mä olen harrastanut sitä enemmän ja vähemmän aktiivisesti jo vuosia. Se ei ole vain yksi liikuntamuoto muiden joukossa. Se on paljon enemmän. Jooga ei ole vain vaikeita asentoja ja venyttelyä. Ei tarvitse olla super-notkea onnistuakseen. Joogassa ei ole kyse onnistumisesta.
Mulle jooga on itseni hyväksymistä. Mä yritän hyväksyä kehoni ja sen, mihin se juuri sinä päivänä pystyy. Se ei ole itsensä pakottamista vaikeisiin asentoihin. Jooga on läsnäoloa itsensä kanssa. Joogasalin lattia on jo pitkään ollut ainoa paikka, jossa mä pystyn rauhoittumaan ja rentoutumaan.
Tutkimusten mukaan jooga helpottaa ahdistus- ja masennus oireita. Ei siis ole ihan tuulesta temmattua, että syömishäiriöyksikön päiväosastollakin joogataan joka viikko, kuten kerroin päiväosasto postauksessani. Ennen masennusoireiden pahentumista mä halusin joogassa ylittää itseni. Halusin tehdä asanat täydellisesti ja seurata kalorikulutuksen älykellostani. Nykyään mä joogaan ilman kaloreiden seurantaa. Kyse on läsnäolosta, ei kuluteluista kaloreista.
Olen käynyt jo kauan joogakoulu Sanmayan tunneilla. Rakastan siellä olevaa tunnelmaa. Rakastan sitä, että sinne saa mennä rauhoittumaan. Koululla on ihana tunnelma heti sisään astuessa. Ohjaajat ovat ammattitaitoisia ja sinne on helppo tulla, vaikka ei ”osaisikaan”. Joogassa ei ole kyse osaamisesta. Mä rakastan sitä ettei joogasalin seinillä ole peilejä. Mä en vertaile itseäni muihin tai katso kokoajan, teenkö mä varmasti ”oikein”.
Parasta on lappu joogasalin ovella ”puhuminen joogasalissa kielletty”. Ennen tuntia saa rauhoittua. On paikka, jossa olla hiljaa. Olla läsnä itsensä kanssa. Mua jooga on auttanut vuosien varrella paljon. Sairaslomani alussa Sanmaya oli ainut paikka johon sain itseni pakotettua. Sekin motivoi mua parantumaan, että pääsisin taas pian joogasalin lattialle rauhoittumaan.
Ootko sä jo kokeillut joogaa?
Laita seurantaan @idamoihei instagramissa, niin tiedät uusista postauksista heti.
