Mä olen toimintaterapian avulla löytänyt elämääni maalaamisen. Kerroin jo aikaisemmassa postauksessa maalaamisesta ja masennuksesta. Tänään olin taas toimintaterapiassa ja yhdistettiin mun harrastukset maalaaminen ja kirjoittaminen. Sain maalata tyhjään päiväkirjaan kannet. Mä maalasin ja välillä vastailin toimintaterapeutin kysymyksiin. Kun sain kirjan kannet valmiiksi kysyin, kauanko aikaa on kulunut. Olin maalannut niin keskittyneesti, että tunti oli kulunut ihan mun huomaamatta. Mun keskittymiskyky on ollut aina melko onneton, mutta kun saan tehdä jotain, mistä oikeasti pidän niin uppoudun siihen täysillä.
Mikä ADHD?
Mun ADHD-testit on äitini haastattelua myöten saatu valmiiksi ja vaikka psykologini ei kerrokaan tuloksia ennen perjantaita, kyllä vastauksia oli niin paljon, että tulos on melko selkeä. Mitä se sitten tarkoittaa? ADHD tutuksi kertoo aiheesta seuraavasti:
”ADHD on yleinen toimintakykyä heikentävä neuropsykiatrinen häiriö. Sen keskeisimpiä oireita ovat tarkkaamattomuus, ylivilkkaus ja impulsiivisuus. Arjessa oireet näkyvät yleensä vaikeutena hallita omaa toimintaa ja sen suunnittelua, impulsiivisena ja motorisesti levottomana käyttäytymisenä sekä tavallista korkeampana häiriöherkkyytenä keskittymistä vaativissa tehtävissä. ADHD:n aiheuttamat haasteet ovat usein tahdosta riippumattomia ja niihin on mahdollista saada apua. ADHD-oireisilla henkilöillä on toisaalta myös monia erityisvahvuuksia, jotka kannattaa tunnistaa ja tukea.”
Mä tunnistan tuosta kuvauksesta lähes jokaisen oireen. Ehkä kirjoittaminen ja maalaaminen kuuluvat jollain tavalla mun erityisvahvuuksiin, koska niihin mä pystyn keskittymään ja kadotan niiden parissa ajantajun. Mä olen aina ollut joko tai ihminen. Joko keskityn täysillä tai en ollenkaan. Vasta nyt mulle on selvinnyt, ettei kyseessä olekaan luonteenpiirre vaan ominaisuus, joka liittyy mahdollisesti neuropsykiatriseen häiriöön.
Miksi hakeuduin tutkimuksiin vasta nyt?
Mä en osannut edes epäillä ADHD:ta ennenkuin vasta nyt olen kuullut muilta, että oireeni saattaisivat muistuttaa sitä. ADHD tutuksi kertoo, että monella aikuisella ylivilkkaus vähenee ja muuttuu sisäiseksi levottomuudeksi. Lisäksi joidenkin oireet saattavat pahentua iän myötä ja taidan kuulua siihen melko harvinaiseen joukkoon. Olen huomannut aina keskittymiskyvyn puutteen jos asiaan ei ole mielenkiitoa, sekä sen että ajatukseni kulkevat valonnopeudella ja päällekäin. Luulin sen olevan normaalia. Luulin, että kaikkien aivot toimivat näin. Kuulemma se ei ole normaalia ja se selvisi mulle vasta tänä syksynä. Myös terveyskirjasto kertoo, että monet saavat diagnoosinsa vasta aikuisena ja monella aikuisella siihen liittyy myös muita mielenterveyden häiriöitä.
”Monilla ADHD todetaan vasta aikuisena, vaikka oireita on ollut jo lapsena. Jatkuvien opiskelu- ja työvaikeuksien, päihteiden ongelmakäytön, käytösongelmien tai monien muiden psykiatristen häiriöiden taustalla voi olla diagnosoimaton ja hoitamaton ADHD. Viive oikean diagnoosin saamiseen on kylläkin lyhentynyt, sillä ADHD:tä osataan nykyisin useammin epäillä.”
Mitä nyt?
Nyt mä odotan diagnoosini varmistumista ja sitä, mitä lääkäri haluaa asialle tehdä. Mä myös nautin mun rakkaista harrastuksista ja niihin uppoutumisesta. Yritän olla itselleni vähemmän ankara siitä, että mun keskittymiskyky ei ole kuten muilla. Diagnoosi helpottaisi itseäni sekä läheisiä, jotka ovat jo pitkään kommentoineet ettei mun perässä ole helppo pysyä. Nyt sillekin vihdoin tulee syy, miksi mun on vaikeaa pysyä paikoillani ja rentoutua tekemättä samalla montaa asiaa yhtäaikaa.
Huomaako muut ADHD:n piirteitä omaavat jotain erityisvahvuuksia?
Laita seurantaan @idamoihei instagramissa ja saat tiedon uusista postauksista
