4.9.2020 toinen sairaslomapäivä

Jaa tämä kirjoitus:

Illat on uskomattoman vaikeita, silloin ahdistaa eniten. Ahdistus tuntuu rinnassa ja jaloissa. Jaloista tulee painavat ja voimattomat. Silloin ei osaa toimia. Ei keksi yhtään keinoa, joka voisi auttaa.

En mennyt lenkille, Neo jäi mun kanssa kotiin. Se oli aamulla ihan tukossa ja lenkki vaihtui Itse ilkimyksen katsomiseen.

Neuropsykiatriset testit menee todennäköisesti ensi vuoden puolella. En saanut edes aikaa, vaan sieltä luvattiin soittaa kun aikoja on tarjolla

Pitäisi siivota huomisia synttäreitä varten. Munkin synttärit on sunnuntaina. 27 taitaa olla joku yleinen sekoamisen ikä.

Mä en jaksa iltaisin kun maata sohvalla ja laittaa netflixin pyörimään. En mä edes katso sitä, mä vaan oon. Kaikki on samaa harmaata mössöä. Mikään ei tunnu enää miltään. Siivoamisen aloittaminen tuntuu ylivoimaiselta. Haluaisin vaan olla kuin en olisi edes olemassa. Tiedän jo valmiiksi, että huomisten juhlien jälkeen oon ihan kuollut.

Sain eilen ihania viestejä työkavereilta. Tuli olo, että ehkä mä en ole ihan kamala ja musta välitetään. Etten ole niin hirveä kuin luulen olevani. Ehkä mä olen oikeasti ihan ok.

Idan päiväkirja

Tältä päivältä mulla ei ole puhelimessa yhtään kuvaa. Ehkä sekin kertoo jotain mun olosta, että mä en ole jaksanut ottaa yhtäkään kuvaa.

Tämä päivitys on siis tarkoituksella kuvaton.

Jaa tämä kirjoitus:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.