3.9.2020 ensimmäinen sairaslomapäivä

Jaa tämä kirjoitus:

F50.2 ahmimishäiriö (bulimia nervosa)

F33.1 toistuvan masennuksen keskivaikea masennusjakso

F41.1 yleistynyt ahdistuneisuushäiriö

Sairasloma 30.9. asti

Citalopram annoksen nosto heti 20 mg

Neuropsykiatristen oireiden takia pitäisi varata aika tutkimuksiin, kuulemma julkisella puolella en tule niihin mitenkään pääsemään, onneksi on vakuutus.

Lohduttavaa on se, että nyt saa pysähtyä ja se, että kaikki on totta. Mä en ole kuvitellut tätä.

Mä en ollut eilen lenkillä, mä en ollut aamulla joogassa. Mä nukuin 22 – 07.30. Mä voisin nukkua kokoajan. Mä olen niin väsynyt. Mietin aamulla kun aurinko paistoi, että ennen mä olen pitänyt siitä. Olen nauttinut siitä, kun aurinko paistaa. Nyt mua vaan vituttaa, kun se paistaa silmiin.

Huomenna mulla on koko päivä aikaa yksin. Aamulla menen lenkille. Se on mun päivän tavoite. Pitäisi siivotakin ihan helvetisti. Emman synttärit on lauantaina ja mä en ole tehnyt asian eteen mitään. Muutenkin ahdistaa ajatus olla koko päivä ihmisten ympäröimänä.

Kävin äsken kaupassa. Mun edellä kassajonossa oli nainen, jolla oli pieni tyttö mukana ja helvetillinen kiire. Nainen tiuski sille tytölle ja yritti ihan hermona ja kiireellä pakata ostoksia. Mä mietin, että vielä eilen mä olin tuo. Nyt mulla ei ole enää kiire mihinkään. Mulla ei ole enää mitään muuta kuin aikaa.

Seinä voi tulla vastaan ihan yhtäkkiä. Yhtäkkiä ei pysty enää, vaikka miten on uskotellut itselleen, että kyllä minä pystyn. Etten ole niin heikko, että jäisin tähän. Nyt oon ymmärtänyt, ettei ole kyse siitä kuka on heikko ja kuka vahva.

Psykiatri sanoin, että luojan lykky, että olet täällä nyt.

Idan päiväkirja

Yhtäkkiä mulla olikin aikaa maata Neo sylissä sohvalla. Mun oli pakko pysähtyä. Millään ei ollut enää väliä. Ei menneisyydellä tai tulevaisuudella. Oli vain se hetki ja muuta en voinut ajatella.

Jaa tämä kirjoitus:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.