2.9.2020

Jaa tämä kirjoitus:

Työterveyslääkärin käynti: Citalopram 20 mg tbl. 5 mg aloituksella. Lähete psykiatrin arvioon. Pakko antaa sen verran periksi, että pyydän jonkun lääkkeen psykiatrilta tähän ahdistukseen. Mä oon ennen saanut työnnettyä sen tunteen pois. Nyt mä en enää saa. Tuntuu möykky, joka kasvaa mun rinnassa ja vatsassa, eikä mene pois. En saanut sairaslomaa, mutta lääkäri käski tulla heti takaisin jos tuntuu siltä, että tarvin sitä. Hän sanoi myös, että hyvin oon osannut peittää kaiken, kun määräaikaistarkastuksessa pari viikkoa sitten hän ei huomannut mitään.

Eilen illalla paha olo lähti lapasesta. Mä menin itkien äitin luo ja kerroin kaiken. Kaiken psykologin käynneistä, mun päästä, masennuslääkkeistä. Sanoin sille, miten vaikea mun on itseni kanssa olla. Äiti ja Jarkko kuunteli. Ne ymmärsi. Ne kuunteli. Ne auttoi.

Nyt tuntuu, että kamelin selkä on katkennut. Jotenkin se on lohduttavaakin, ettei tarvitse olla enää yksin näiden asioiden kanssa. Vaikka mä tiedän, että nyt äiti murehtii mua, mutta ainakaan sen ei tarvitse yksin arvuutella niinkuin 15 vuotta sitten. Levollinen olo, kun ei tarvitse jaksaa kaikkea yksin. Saan hakea lääkkeet ja odottaa seuraavaa vastaanottoaikaa ja vastata siellä kysymyksiin. Pieni toiveikkuus on herännyt, että ehkä musta tulee vielä ihminen

Sain psykiatrille ajan seuraavalle viikolle.

Idan päiväkirja

2.9.2020 oli mun elämäni viimeinen “normaali” päivä. Tehtiin läksyjä. Tehtiin ruokaa. Mulla oli toivoa, että lääkkeet auttaisi parin viikon päästä ja kaikki olisi taas hyvin.

Seuraa insragramissa

Jaa tämä kirjoitus:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.